Paljas ja verhoiltu todellisuus ; valokuvataiteen semioottinen reseptiotutkimus

Abstract

Tutkimus selvittää taiteen kontekstissa sitä, miten valokuvan erityisominaisuudet, esittävän maisemavalokuvauksen kautta, välittyvät katsojalle. Sisällöllisesti tutkimus on rakentunut hermeneuttisen kehämäisesti. Ensin on kartoitettu valokuvataiteen teoriaa. Seuraavaksi tätä teoriaa on sovellettu valokuvataiteen käytäntöön, ja lopuksi teorian ja taiteen käytännön välistä suhdetta on tarkasteltu vastaanottajan näkökulmasta. Lähtökohdiltaan tutkimus on laadullinen reseptiotutkimus, jonka aineistoanalyysikategoriat pohjaavat Umberto Econ semiotiikkaan.

Tutkimuksen aineisto hankittiin Toinen-valokuvanäyttelyn katsojakyselyn avulla. Tämän näyttelyn kuviin tehdyt sisällölliset muutokset sekä esitystapa näyttelytilassa toimivat pohjana, jonka kautta tutkimuskysymyksiä kartoitettiin. Kuvaparien (muokkaamaton ja muokattu) avulla selvitettiin, miten vastaanottaja tulkitsee kuvan esittävyyttä, kerrontaa, rakennetta ja suhdetta kontekstiinsa. Vastaukset jaoteltiin semioottisen viitekehyksen mukaan siten, että se miten vastaukset suhteutuivat kuvan esittävyyteen toimi jaottelun lähtökohtana. Lähtökohtaisesti muokkaamattomat kuvat nähtiin vastauksissa esittävinä ja dokumentin kaltaisina. Näissä kuvissa myös kulttuuriset tavat tulkita kuvien esittävyyttä, eli suomalaista maisemaa, tulivat ilmi. Muokatut kuvat tulkittiin monitasoisemmin, ja näiden kuvien tulkinta irtaantui niiden esittävyydestä tai kulttuurisista tavoista tulkita maisemaa.

Tutkimuksessa selvisi, että muokkaaminen vaikutti kuvanlukutapoihin. Muokatun elementin kautta teoksiin syntyi avoimuutta, joka mahdollisti teoksen ja vastaanottajan välisen monitasoisen vuoropuhelun. Muokkauksen kautta kuvan kommunikoivuus avautui siten, että kuvaan liitetyt merkitykset eivät olleet enää yksinomaan kuvan esittävyyteen liitettyjä. Lisäksi taitelijan oma tyyli ja se kulttuurinen konteksti, jossa hän teoksensa loi, tulivat ilmi vastaanottajan tulkinnoissa. Näin tapahtui riippumatta siitä oliko kuva muokkaamaton vai muokattu. Tutkimuksessa selvisi myös, että valokuvaajan, kuvan ja vastaanottajan välinen dynamiikka on herkkä ja tasapainon säilyttäminen näiden kolmen välillä on ongelmallista. Tämän vuoksi on tärkeää että, valokuva on avoin ja vastaanottajan täydennettävissä, mutta samalla kontekstiin kiinnittynyt. Tällöin kuva kommunikoi sekä taiteilijan että vastaanottajan päämääriä.