Natsismia huumorilla ; millaisena huumori näyttäytyy natsismissa?
Nevala, Jenna (2012)
There are no files associated with this item.
Nevala, Jenna
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Tiivistelmä
Tutkielmassa pohditaan saako natsismille nauraa? Analysoitu aineisto on natsieksploitaatio
-genreen kuuluva audiovisuaalinen mediateos, Ilsa, She Wolf of the SS (1976).
Tutkielmassa käsitellään natsismia ja kansallissosialismia esteettisen ideologian
viitekehyksessä, jonka kautta on lähdetty hakemaan koomista tarttumapintaa
aineistoelokuvasta. Aineistoa on analysoitu kysymyksin: millaisin huumorin teorioin
katsoja voi nauraa natsieksploitaatioelokuvalle? Minkälaista huumoria se synnyttää ja
minkälaisissa tilanteissa? Lähdekirjallisuutta on käytetty natsismin estetiikan, huumorin
tutkimuksen sekä eksploitaatioelokuvan ynnä väkivallan representaation piireistä.
Aineistoelokuvan analysoinnin tuloksissa komiikka kytkeytyi päähenkilöhahmojen
väliseen dialogiin sekä valtasuhdekamppailuun lähinnä mustan huumorin ja groteskiuden
muodossa. Natsismin visuaalinen estetiikka esiintyy aineistoelokuvassa
seksuaalihuumorina. Aineistoelokuvan päähahmo Ilsa on hyvin ambivalentti ja
valtasuhteet kurittoman naisen representaatiossa ovat ristiriitaisia. Katsoja pystyy
kohtaamaan väkivallan estetiikan natsismiin liitettynä psykologisen huumorin avustuksella.
Huumorin ja valtakamppailun integroituminen aineistoelokuvassa henkilöhahmojen kesken
sekä eksploitaatioelokuvien ja katsojakunnan välillä tulkitaan tutkielmassa
yhteiskunnalliseksi huumoriksi.
Elokuva koettelee huonon maun rajoja koomis-groteskilla teemallaan. Katsojaryhmät,
joilla on tarpeeksi ”huono maku” vulgaareista elokuvista nauttimiseen, saavat elokuvan
sisällöstä humoristisuutta esiin. He myös kykenevät etäännyttämään natsismin ideologian
katsomiskokemuksesta. Natsismia pilkkaava elementti on rakennettu koomis-groteskin
huumorin ja vallan palikoista. Voyeurismi antaa katsojille vallan elokuvalta näyttämällä
kiellettyjä ja epänormaaleja tilanteita, joista katsojat saattavat jopa nauttia. Natsismille saa
nauraa, koska natsieksploitaatio -elokuvien kansallissosialistinen ideologia on hyvin
imaginaarinen. Elokuvien huumori on ambivalenssia ja käänteistä. Tutkimus osoittaa, että
tabut pysyvät tabuina elokuvan jälkeenkin, vaikka elokuvaa katsoessa ne kääntyisivät
päälaelleen. Myös valtasuhteet ovat lähes kaiken huumorin kokemisen takana.
-genreen kuuluva audiovisuaalinen mediateos, Ilsa, She Wolf of the SS (1976).
Tutkielmassa käsitellään natsismia ja kansallissosialismia esteettisen ideologian
viitekehyksessä, jonka kautta on lähdetty hakemaan koomista tarttumapintaa
aineistoelokuvasta. Aineistoa on analysoitu kysymyksin: millaisin huumorin teorioin
katsoja voi nauraa natsieksploitaatioelokuvalle? Minkälaista huumoria se synnyttää ja
minkälaisissa tilanteissa? Lähdekirjallisuutta on käytetty natsismin estetiikan, huumorin
tutkimuksen sekä eksploitaatioelokuvan ynnä väkivallan representaation piireistä.
Aineistoelokuvan analysoinnin tuloksissa komiikka kytkeytyi päähenkilöhahmojen
väliseen dialogiin sekä valtasuhdekamppailuun lähinnä mustan huumorin ja groteskiuden
muodossa. Natsismin visuaalinen estetiikka esiintyy aineistoelokuvassa
seksuaalihuumorina. Aineistoelokuvan päähahmo Ilsa on hyvin ambivalentti ja
valtasuhteet kurittoman naisen representaatiossa ovat ristiriitaisia. Katsoja pystyy
kohtaamaan väkivallan estetiikan natsismiin liitettynä psykologisen huumorin avustuksella.
Huumorin ja valtakamppailun integroituminen aineistoelokuvassa henkilöhahmojen kesken
sekä eksploitaatioelokuvien ja katsojakunnan välillä tulkitaan tutkielmassa
yhteiskunnalliseksi huumoriksi.
Elokuva koettelee huonon maun rajoja koomis-groteskilla teemallaan. Katsojaryhmät,
joilla on tarpeeksi ”huono maku” vulgaareista elokuvista nauttimiseen, saavat elokuvan
sisällöstä humoristisuutta esiin. He myös kykenevät etäännyttämään natsismin ideologian
katsomiskokemuksesta. Natsismia pilkkaava elementti on rakennettu koomis-groteskin
huumorin ja vallan palikoista. Voyeurismi antaa katsojille vallan elokuvalta näyttämällä
kiellettyjä ja epänormaaleja tilanteita, joista katsojat saattavat jopa nauttia. Natsismille saa
nauraa, koska natsieksploitaatio -elokuvien kansallissosialistinen ideologia on hyvin
imaginaarinen. Elokuvien huumori on ambivalenssia ja käänteistä. Tutkimus osoittaa, että
tabut pysyvät tabuina elokuvan jälkeenkin, vaikka elokuvaa katsoessa ne kääntyisivät
päälaelleen. Myös valtasuhteet ovat lähes kaiken huumorin kokemisen takana.
Kokoelmat
- Pro gradut [4082]