Valokuvallisen silmukan teoria ja käytäntö
Happonen, Santeri (2012)
Happonen, Santeri
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201211281271
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201211281271
Tiivistelmä
Valokuvallisen silmukan teoria ja käytäntö on produktiopainotteinen mediumtutkielma, jonka keskeinen tavoite on valokuvallisen silmukan mediumin ymmärtäminen tekemisen kautta, tässä tapauksessa näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen muodossa. Produktiivinen työ raken-tuu monitieteellisen, media-, valokuva- ja elokuvatutkimuksesta, sekä filosofiasta koostuvan teoriapohjan tukemana. Tutkielman keskeiset käsitteet, silmukka ja valokuvallisuus, täyden-tyvät pohdinnoilla ajallisuudesta, kerronnallisuudesta, illusorisuudesta ja mediaalisuudesta. Toteutunutta näyttelyä tarkastellaan lisäksi rytmisyyden, attraktiivisuuden ja kosketuksen merkityksen kautta.
Tutkielman produktiivinen osio, Rutiineja-näyttely, oli esillä Rovaniemellä loka-kuussa 2012. Näyttelyssä oli esillä valokuvallisia silmukoita niin analogisessa kuin digitaali-sessa muodossa, autonomisena ja interaktiivisena, sekä lisäksi kuva-aiheisiin liittyneitä esinei-tä. Täten näyttely kytkeytyi sekä valokuvallisen silmukan esielokuvalliseen että sen jälkielo-kuvalliseen perinteeseen, ja lähentyi myös esimerkiksi readymadea ja kineettistä taidetta. Rutiineja vahvisti hypoteesin valokuvallisen silmukan haastavasta paikannettavuudesta me-diakentällä ja -perinteessä, mutta toisaalta myös sen olemassaolon erityisenä ilmiönä.
Tutkielma osallistuu hiljaisena kyteneeseen keskusteluun silmukkamuotoisten rep-resentaatioiden kulttuurisesta potentiaalista; kuvallisessa kulttuurissa valokuvallinen silmukka näyttäytyy yhä marginaalimediumina, jonka tunnetuimpiin käytännön esimerkkeihin lukeutu-vat esielokuvallisista sovelluksista eräät optiset lelut ja jälkielokuvallisista sovelluksista ver-kossa suositut GIF-silmukat. Laajemmassa kontekstissa tutkielma asettuu osaksi yleisempää mediadiskurssia ja sen edelleen keskeisiä kysymyksiä muiden muassa konvergenssista ja digitaalisuudesta, sekä sisällön tuottamisen ja kuluttamisen kulttuurista.
Tutkielman produktiivinen osio, Rutiineja-näyttely, oli esillä Rovaniemellä loka-kuussa 2012. Näyttelyssä oli esillä valokuvallisia silmukoita niin analogisessa kuin digitaali-sessa muodossa, autonomisena ja interaktiivisena, sekä lisäksi kuva-aiheisiin liittyneitä esinei-tä. Täten näyttely kytkeytyi sekä valokuvallisen silmukan esielokuvalliseen että sen jälkielo-kuvalliseen perinteeseen, ja lähentyi myös esimerkiksi readymadea ja kineettistä taidetta. Rutiineja vahvisti hypoteesin valokuvallisen silmukan haastavasta paikannettavuudesta me-diakentällä ja -perinteessä, mutta toisaalta myös sen olemassaolon erityisenä ilmiönä.
Tutkielma osallistuu hiljaisena kyteneeseen keskusteluun silmukkamuotoisten rep-resentaatioiden kulttuurisesta potentiaalista; kuvallisessa kulttuurissa valokuvallinen silmukka näyttäytyy yhä marginaalimediumina, jonka tunnetuimpiin käytännön esimerkkeihin lukeutu-vat esielokuvallisista sovelluksista eräät optiset lelut ja jälkielokuvallisista sovelluksista ver-kossa suositut GIF-silmukat. Laajemmassa kontekstissa tutkielma asettuu osaksi yleisempää mediadiskurssia ja sen edelleen keskeisiä kysymyksiä muiden muassa konvergenssista ja digitaalisuudesta, sekä sisällön tuottamisen ja kuluttamisen kulttuurista.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]