Valokuvallisen silmukan teoria ja käytäntö

Abstract

Valokuvallisen silmukan teoria ja käytäntö on produktiopainotteinen mediumtutkielma, jonka keskeinen tavoite on valokuvallisen silmukan mediumin ymmärtäminen tekemisen kautta, tässä tapauksessa näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen muodossa. Produktiivinen työ raken-tuu monitieteellisen, media-, valokuva- ja elokuvatutkimuksesta, sekä filosofiasta koostuvan teoriapohjan tukemana. Tutkielman keskeiset käsitteet, silmukka ja valokuvallisuus, täyden-tyvät pohdinnoilla ajallisuudesta, kerronnallisuudesta, illusorisuudesta ja mediaalisuudesta. Toteutunutta näyttelyä tarkastellaan lisäksi rytmisyyden, attraktiivisuuden ja kosketuksen merkityksen kautta. Tutkielman produktiivinen osio, Rutiineja-näyttely, oli esillä Rovaniemellä loka-kuussa 2012. Näyttelyssä oli esillä valokuvallisia silmukoita niin analogisessa kuin digitaali-sessa muodossa, autonomisena ja interaktiivisena, sekä lisäksi kuva-aiheisiin liittyneitä esinei-tä. Täten näyttely kytkeytyi sekä valokuvallisen silmukan esielokuvalliseen että sen jälkielo-kuvalliseen perinteeseen, ja lähentyi myös esimerkiksi readymadea ja kineettistä taidetta. Rutiineja vahvisti hypoteesin valokuvallisen silmukan haastavasta paikannettavuudesta me-diakentällä ja -perinteessä, mutta toisaalta myös sen olemassaolon erityisenä ilmiönä. Tutkielma osallistuu hiljaisena kyteneeseen keskusteluun silmukkamuotoisten rep-resentaatioiden kulttuurisesta potentiaalista; kuvallisessa kulttuurissa valokuvallinen silmukka näyttäytyy yhä marginaalimediumina, jonka tunnetuimpiin käytännön esimerkkeihin lukeutu-vat esielokuvallisista sovelluksista eräät optiset lelut ja jälkielokuvallisista sovelluksista ver-kossa suositut GIF-silmukat. Laajemmassa kontekstissa tutkielma asettuu osaksi yleisempää mediadiskurssia ja sen edelleen keskeisiä kysymyksiä muiden muassa konvergenssista ja digitaalisuudesta, sekä sisällön tuottamisen ja kuluttamisen kulttuurista.