Miten ja mistä viihde viestii? : Maria -talk show kriittisen diskurssianalyysin tutkimuskohteena
Ignatius, Saara (2013)
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201303201054
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201303201054
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa määritellään ideologisten representaatioiden välittymistä viihteellisessä Maria! -talk-show`ssa. Laadullisen aineistoanalyysin menetelmäksi on valikoitunut kriittinen diskurssianalyysi.
Analyysi alkaa Faircloughin viitekehyksen mukaisesti tekstin tasolta, osittain litteroitujen esimerkkien myötä. Tarkastelussa ovat toimijapositiot ja toimijoiden suhteet. Tutkimustulosten perusteella nämä suhteet representoituvat osin kielellisten valintojen kautta ja suhteessa toisiinsa. Seuraavaksi siirrytään diskurssikäytänteen tasolle, joka on jaettu kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa keskitytään Maria! –formaattiin ja geneeriseen analyysiin, joista ilmenee muun muassa geneerinen polyfonisuus.
Toisessa osiossa paneudutaan ohjelman tyypillisimpiin viihdekonventioihin, joita ovat sensaatiomainen ja tarinallinen henkilökeskeisyys, ajankohtaiset aiheet, julkisuus-tematiikka, persoonallisuus ja toistettavuus. Analyysin sosiokulttuurisella tasolla tukeudutaan diskurssianalyysiin ohjelman valtakytkösten, hegemonisten aspektien ja arvojen selvittämisen osalta. Tuloksista selviää monikäyttöisten viihdekonventioiden yhteys taloudellisiin aspekteihin.
Analyysin alkuoletuksena on se, että ideologioita ei representoida intentionaalisesti, eikä yleisöä nähdä alisteisessa asemassa suhteessa populaarikulttuurintuotteeseen. Tutkimus osoittaa, kuinka viihteen diskurssissa perinteiset journalistiset menetelmät sekoittuvat viihdekäytänteisiin. Tämä ei ole pelkästään tuotannollisten prosessien seurausta, vaan myös kollektiivisten mielihalujen tulosta. Tutkimuksen yksi keskeisistä tuloksista on ideologioiden tuottaminen yhteisten kulttuurillisten merkitysten kautta. Talk-show toimii tässä kontekstissa aikalaiskeskustelun kenttänä ja populaarijulkisuuden näyttämönä.
Lopullisten tulosten seurauksena nousee esiin ilmiö viihteen problemaattisuudesta: sen käytänteiden johdosta reaalimaailma kategorisoituu ja näyttäytyy stereotyyppien kautta.
Analyysi alkaa Faircloughin viitekehyksen mukaisesti tekstin tasolta, osittain litteroitujen esimerkkien myötä. Tarkastelussa ovat toimijapositiot ja toimijoiden suhteet. Tutkimustulosten perusteella nämä suhteet representoituvat osin kielellisten valintojen kautta ja suhteessa toisiinsa. Seuraavaksi siirrytään diskurssikäytänteen tasolle, joka on jaettu kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa keskitytään Maria! –formaattiin ja geneeriseen analyysiin, joista ilmenee muun muassa geneerinen polyfonisuus.
Toisessa osiossa paneudutaan ohjelman tyypillisimpiin viihdekonventioihin, joita ovat sensaatiomainen ja tarinallinen henkilökeskeisyys, ajankohtaiset aiheet, julkisuus-tematiikka, persoonallisuus ja toistettavuus. Analyysin sosiokulttuurisella tasolla tukeudutaan diskurssianalyysiin ohjelman valtakytkösten, hegemonisten aspektien ja arvojen selvittämisen osalta. Tuloksista selviää monikäyttöisten viihdekonventioiden yhteys taloudellisiin aspekteihin.
Analyysin alkuoletuksena on se, että ideologioita ei representoida intentionaalisesti, eikä yleisöä nähdä alisteisessa asemassa suhteessa populaarikulttuurintuotteeseen. Tutkimus osoittaa, kuinka viihteen diskurssissa perinteiset journalistiset menetelmät sekoittuvat viihdekäytänteisiin. Tämä ei ole pelkästään tuotannollisten prosessien seurausta, vaan myös kollektiivisten mielihalujen tulosta. Tutkimuksen yksi keskeisistä tuloksista on ideologioiden tuottaminen yhteisten kulttuurillisten merkitysten kautta. Talk-show toimii tässä kontekstissa aikalaiskeskustelun kenttänä ja populaarijulkisuuden näyttämönä.
Lopullisten tulosten seurauksena nousee esiin ilmiö viihteen problemaattisuudesta: sen käytänteiden johdosta reaalimaailma kategorisoituu ja näyttäytyy stereotyyppien kautta.
Kokoelmat
- Pro gradut [3930]