Millainen satumaa? : Koomisen maailma radiosketsisarjassa Satumaa
Pekkala, Antti (2013)
There are no files associated with this item.
Pekkala, Antti
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen huumorin ja komiikan luonnetta radiosketsisarjassa Satumaa.
Olen kirjoittanut aineistona toimivan kolmiosaisen sketsisarjan vuonna 2011 ja se esitettiin samana vuonna Radio Säteilyssä.
Teoreettisesti huumori, eli koomisen kokemus syntyy yhteensopimattomuudesta, eli inkongruenssista, suhteessa kokijan maailmankuvaan.
Tätä taustaa vasten tutkimuksen on tarkoitus tuottaa tietoa siitä, mihin Satumaan huumori perustuu. Tutkimusaineistoa on tarkasteltu etnografisen maailmankuvatutkimuksen keinoin, aspektologisen inkongruenssimallin toimiessa tieteellisenä viitekehyksenä.
Tutkimuksen keskeisiä tuloksia olivat analyysissa esiin nousseet tavat joilla huumori rakentuu toimijoiden välisistä symmetrisistä suhteista, julkisuuden hierarkkisesta dialektisuudesta, ajan käsittelystä paikkana ja kirjaimellisesti käsitetystä sukupuolesta.
Lopun dialogimuotoisessa reflektioluvussa pohdin tutkimustulosten soveltuvuutta aihealueen aiempaan tutkimushistoriaan nähden ja esitellen kaksi analyysissä esiin noussutta merkillepantavaa mekaniikkaa, joihin koomista tuottava tilanne nojaa pyrkiessään vallitsevan tilanteen säilyttämiseksi. Tämän dynamiikan lähempi tarkastelu saattaisikin olla kiinnostava jatkotutkimuksen aihe The aim of this study is to map out the nature of humor and comic in the radio sketch series Satumaa.
The series itself was written by me in 2011 and aired in Radio Säteily the same year.
In academic theory, humor, or the experience of comical, is in many instances considered to derive from the moment of realization of incongruity between a concept involved in a certain situation and the real objects thought to be in some relation to the concept. In this light, the study of comedy in Satumaa is qualitative research design aimed at exploring cultural phenomena within that world.
The results of the study reveal how the humor is based on the symmetrical relationships between the actors, hierarchical dialect of fame, understanding of time as a place and literally understood views of the sex.
In the end I’ve written a dialogue in which I reflect upon these results in the light of the former research history and map out the self-preservatory dynamic eminent in the situations from where humor is sure to ensue.
Olen kirjoittanut aineistona toimivan kolmiosaisen sketsisarjan vuonna 2011 ja se esitettiin samana vuonna Radio Säteilyssä.
Teoreettisesti huumori, eli koomisen kokemus syntyy yhteensopimattomuudesta, eli inkongruenssista, suhteessa kokijan maailmankuvaan.
Tätä taustaa vasten tutkimuksen on tarkoitus tuottaa tietoa siitä, mihin Satumaan huumori perustuu. Tutkimusaineistoa on tarkasteltu etnografisen maailmankuvatutkimuksen keinoin, aspektologisen inkongruenssimallin toimiessa tieteellisenä viitekehyksenä.
Tutkimuksen keskeisiä tuloksia olivat analyysissa esiin nousseet tavat joilla huumori rakentuu toimijoiden välisistä symmetrisistä suhteista, julkisuuden hierarkkisesta dialektisuudesta, ajan käsittelystä paikkana ja kirjaimellisesti käsitetystä sukupuolesta.
Lopun dialogimuotoisessa reflektioluvussa pohdin tutkimustulosten soveltuvuutta aihealueen aiempaan tutkimushistoriaan nähden ja esitellen kaksi analyysissä esiin noussutta merkillepantavaa mekaniikkaa, joihin koomista tuottava tilanne nojaa pyrkiessään vallitsevan tilanteen säilyttämiseksi. Tämän dynamiikan lähempi tarkastelu saattaisikin olla kiinnostava jatkotutkimuksen aihe
The series itself was written by me in 2011 and aired in Radio Säteily the same year.
In academic theory, humor, or the experience of comical, is in many instances considered to derive from the moment of realization of incongruity between a concept involved in a certain situation and the real objects thought to be in some relation to the concept. In this light, the study of comedy in Satumaa is qualitative research design aimed at exploring cultural phenomena within that world.
The results of the study reveal how the humor is based on the symmetrical relationships between the actors, hierarchical dialect of fame, understanding of time as a place and literally understood views of the sex.
In the end I’ve written a dialogue in which I reflect upon these results in the light of the former research history and map out the self-preservatory dynamic eminent in the situations from where humor is sure to ensue.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4503]