Pieni Merenneito -sadun adaptoituminen Walt Disneyn elokuvaksi

Abstract

Tutkielmani käsittelee kirjallisuuden elokuvaksi sovittamisen problematiikkaa sekä tarinoita kyseisessä prosessissa. Tutkimuksessa rakentuu tarinoiden kertomiselle kulttuurinen viitekehys, jossa adaptaatiokin toimii. Viitekehyksen voimin selvennän kertomuksen matkaa iltanuotiolla kerrotusta sadusta kotiteatterista katsottavaan elokuvaan asti. Analyysini pohjautuu lähiluennan muodostamaan tulkintaan sadusta filmatisoinniksi, jossa vertailen H.C. Andersenin satua Pieni merenneito vuodelta 1837 sekä Walt Disney Picturesin 2006 vuonna ilmestynyttä dvd-juhlajulkaisua animaatioelokuvasta Pieni Merenneito. Lähiluvun tavoitteena on tutkia filmatisoinnin tunnistettavuutta alkuperäisen sadun audiovisuaaliseksi muunnokseksi. Tutkimuksessani hermeneuttisin metodein selvitetään adaptaation luonnetta, merkityksiä ja keinoja. Adaptaation tavoitetta on usein määritelty alkuperäiselle uskollisuutta vasten, mutta tutkimuksessani pyrin kyseenalaistamaan kriteerin keskeisyyden sekä löytämään keinoja käsitellä kirjan ja elokuvan suhdetta muista asetelmista käsin. Tutkimuksen hypoteesina on, että sovitettaessa satuklassikkoa animaatioelokuvaksi, löytyy aiheen tiimoilta suurempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä kuin mitä voisi olettaa. Analyysissa ilmenee, kuinka muunnokseen suostuvaisia elementtejä ovat erityisesti miljöö, tarinan vire sekä perusrakenne. Suurimmat poikkeamat adaptoinnissa on tehty hahmojen, teemojen sekä tarinan loppuratkaisun osalta, nekin tosin perustellusti ja filmatisointi on silti riittävän tunnistettavissa sadun audiovisuaaliseksi muunnokseksi. Uskollisuus määreenä pehmenee tunnistettavuudeksi ja muistuttamiseksi. Analyysi kuitenkin paljastaa, miten Disney muokkaa vanhoja satuja pyrkiäkseen tavoittelemaan mahdollisimman suurta menestystä, jolloin tarinan alkuperäinen henki muuttuu. Adaptaatio sadusta elokuvaksi määrittyy kulttuurisen merkityksenannon, tarinoiden toiston ja kierrätyksen kautta tarinankerronnan biologiaksi. Sen prosessit ja keinot tekstuaalisessa kierrättämisessä genren, intertekstuaalisuuden ja medioitumisen ohella ovat monisyisiä ja merkittäviä tutkimushaaroja myös tulevaisuuden audiovisuaalisen mediakulttuurin kentällä. Sovittamisessa olennaista on löytää vanhasta tarinasta se kantava voima, joka puhuttaa ihmisiä vuosisatojenkin jälkeen. Ajalle ja kulttuurille on toki haastavaa pukea tarina nykyajan yleisöä kiinnostavaan kontekstiin, mutta tarinan elementtien tunnistamisella ja adaptaation mekanismeillä se voidaan yhä uudestaan transformoida toisiin muotoihin. Menestystä voidaan rakentaa adaptaatioiden avulla.