Pieni Merenneito -sadun adaptoituminen Walt Disneyn elokuvaksi
Saarinen, Veera (2013)
Saarinen, Veera
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201306141209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201306141209
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee kirjallisuuden elokuvaksi sovittamisen problematiikkaa sekä
tarinoita kyseisessä prosessissa. Tutkimuksessa rakentuu tarinoiden kertomiselle
kulttuurinen viitekehys, jossa adaptaatiokin toimii. Viitekehyksen voimin selvennän
kertomuksen matkaa iltanuotiolla kerrotusta sadusta kotiteatterista katsottavaan
elokuvaan asti. Analyysini pohjautuu lähiluennan muodostamaan tulkintaan sadusta
filmatisoinniksi, jossa vertailen H.C. Andersenin satua Pieni merenneito vuodelta 1837
sekä Walt Disney Picturesin 2006 vuonna ilmestynyttä dvd-juhlajulkaisua animaatioelokuvasta
Pieni Merenneito. Lähiluvun tavoitteena on tutkia filmatisoinnin
tunnistettavuutta alkuperäisen sadun audiovisuaaliseksi muunnokseksi.
Tutkimuksessani hermeneuttisin metodein selvitetään adaptaation luonnetta, merkityksiä
ja keinoja. Adaptaation tavoitetta on usein määritelty alkuperäiselle uskollisuutta vasten,
mutta tutkimuksessani pyrin kyseenalaistamaan kriteerin keskeisyyden sekä löytämään
keinoja käsitellä kirjan ja elokuvan suhdetta muista asetelmista käsin. Tutkimuksen
hypoteesina on, että sovitettaessa satuklassikkoa animaatioelokuvaksi, löytyy aiheen
tiimoilta suurempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä kuin mitä voisi olettaa.
Analyysissa ilmenee, kuinka muunnokseen suostuvaisia elementtejä ovat erityisesti
miljöö, tarinan vire sekä perusrakenne. Suurimmat poikkeamat adaptoinnissa on tehty
hahmojen, teemojen sekä tarinan loppuratkaisun osalta, nekin tosin perustellusti ja
filmatisointi on silti riittävän tunnistettavissa sadun audiovisuaaliseksi muunnokseksi.
Uskollisuus määreenä pehmenee tunnistettavuudeksi ja muistuttamiseksi. Analyysi
kuitenkin paljastaa, miten Disney muokkaa vanhoja satuja pyrkiäkseen tavoittelemaan
mahdollisimman suurta menestystä, jolloin tarinan alkuperäinen henki muuttuu.
Adaptaatio sadusta elokuvaksi määrittyy kulttuurisen merkityksenannon, tarinoiden
toiston ja kierrätyksen kautta tarinankerronnan biologiaksi. Sen prosessit ja keinot
tekstuaalisessa kierrättämisessä genren, intertekstuaalisuuden ja medioitumisen ohella
ovat monisyisiä ja merkittäviä tutkimushaaroja myös tulevaisuuden audiovisuaalisen
mediakulttuurin kentällä. Sovittamisessa olennaista on löytää vanhasta tarinasta se
kantava voima, joka puhuttaa ihmisiä vuosisatojenkin jälkeen. Ajalle ja kulttuurille on
toki haastavaa pukea tarina nykyajan yleisöä kiinnostavaan kontekstiin, mutta tarinan
elementtien tunnistamisella ja adaptaation mekanismeillä se voidaan yhä uudestaan
transformoida toisiin muotoihin. Menestystä voidaan rakentaa adaptaatioiden avulla.
tarinoita kyseisessä prosessissa. Tutkimuksessa rakentuu tarinoiden kertomiselle
kulttuurinen viitekehys, jossa adaptaatiokin toimii. Viitekehyksen voimin selvennän
kertomuksen matkaa iltanuotiolla kerrotusta sadusta kotiteatterista katsottavaan
elokuvaan asti. Analyysini pohjautuu lähiluennan muodostamaan tulkintaan sadusta
filmatisoinniksi, jossa vertailen H.C. Andersenin satua Pieni merenneito vuodelta 1837
sekä Walt Disney Picturesin 2006 vuonna ilmestynyttä dvd-juhlajulkaisua animaatioelokuvasta
Pieni Merenneito. Lähiluvun tavoitteena on tutkia filmatisoinnin
tunnistettavuutta alkuperäisen sadun audiovisuaaliseksi muunnokseksi.
Tutkimuksessani hermeneuttisin metodein selvitetään adaptaation luonnetta, merkityksiä
ja keinoja. Adaptaation tavoitetta on usein määritelty alkuperäiselle uskollisuutta vasten,
mutta tutkimuksessani pyrin kyseenalaistamaan kriteerin keskeisyyden sekä löytämään
keinoja käsitellä kirjan ja elokuvan suhdetta muista asetelmista käsin. Tutkimuksen
hypoteesina on, että sovitettaessa satuklassikkoa animaatioelokuvaksi, löytyy aiheen
tiimoilta suurempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä kuin mitä voisi olettaa.
Analyysissa ilmenee, kuinka muunnokseen suostuvaisia elementtejä ovat erityisesti
miljöö, tarinan vire sekä perusrakenne. Suurimmat poikkeamat adaptoinnissa on tehty
hahmojen, teemojen sekä tarinan loppuratkaisun osalta, nekin tosin perustellusti ja
filmatisointi on silti riittävän tunnistettavissa sadun audiovisuaaliseksi muunnokseksi.
Uskollisuus määreenä pehmenee tunnistettavuudeksi ja muistuttamiseksi. Analyysi
kuitenkin paljastaa, miten Disney muokkaa vanhoja satuja pyrkiäkseen tavoittelemaan
mahdollisimman suurta menestystä, jolloin tarinan alkuperäinen henki muuttuu.
Adaptaatio sadusta elokuvaksi määrittyy kulttuurisen merkityksenannon, tarinoiden
toiston ja kierrätyksen kautta tarinankerronnan biologiaksi. Sen prosessit ja keinot
tekstuaalisessa kierrättämisessä genren, intertekstuaalisuuden ja medioitumisen ohella
ovat monisyisiä ja merkittäviä tutkimushaaroja myös tulevaisuuden audiovisuaalisen
mediakulttuurin kentällä. Sovittamisessa olennaista on löytää vanhasta tarinasta se
kantava voima, joka puhuttaa ihmisiä vuosisatojenkin jälkeen. Ajalle ja kulttuurille on
toki haastavaa pukea tarina nykyajan yleisöä kiinnostavaan kontekstiin, mutta tarinan
elementtien tunnistamisella ja adaptaation mekanismeillä se voidaan yhä uudestaan
transformoida toisiin muotoihin. Menestystä voidaan rakentaa adaptaatioiden avulla.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4503]