Dokumenttielokuvaajan ilmaisulliset keinot: kuvaajan rooli performatiivisessa dokumenttielokuvassa

Abstract

Pro gradu tutkii performatiivisen dokumenttielokuvan kuvaamista ja kuvaajan visuaalisia ilmaisukeinoja. Dokumenttielokuvan kuvaajana omia intressejäni lähellä ovat kuvalliset ratkaisut – kuten rajaus, valaisu ja kuvausformaatti. Tutkimusaiheeni ulkopuolella ovat ohjaajan vastuulla oleva henkilöohjaus, leikkaajan tekemät ratkaisut tai äänisuunnittelijan käyttämä äänimaailma. Analyysini pohjautuu David Bordwellin ja Kristin Thompsonin kuvauksen laadulliseen tarkasteluun. Käytän tutkimusmenetelmänä itsereflektiota.

Primaariaineistona tutkielmassa toimii dokumenttielokuva Somma sommarum, jota tarkastelen tekijälähtöisesti. Tutkimukseni tavoitteena on käsitellä omaa työskentelyäni ko. dokumenttielokuvan perusteella. Itsereflektion avulla ja aineistoni asiantuntijana pystyn purkamaan dokumenttielokuvan kuvaamisen eri työvaiheita yksityiskohtaisesti. Kantaani on lisäksi tukemassa ammattilaiskuvaajien haastattelut.

Vaikka kuvattavien henkilöiden tarinan täytyy nousta aina etusijalle, elokuvakerronta on kuitenkin audiovisuaalista luonteeltaan. Esteettisiä muotoseikkoja täytyy arvioida tarinankerrontaa tukevana elementtinä – miten tuoda asiat esiin valitun näkökulman edellyttämässä muodossa? Dokumenttielokuvaani valittiin performatiivinen ote, sillä se korosti parhaiten päähenkilöiden seesteistä elämää ja teokseen vaadittavaa eheyttä.

Performatiivisuus elävöittää kerrontaa, mutta tuo myös omat haasteensa työskentelyyn. Performatiivisuudessa täytyy ottaa huomioon esimerkiksi dollyn, ratojen tai valaisun käyttö, mitä ei käytetä esimerkiksi seurantadokumenteissa. Se vaatii sekä kuvaajalta että ohjaajalta kykyä luoda tilanteisiin autenttisuutta kykyjen puitteissa vaikka kohtauksia jouduttaisiin uusimaan.

Keskiössäni on tarkastella kuvaajan välineitä toteuttaa työnsä. Kyse on tapauskohtaisesta analyysistä – toteutuskelpoisia variaatioita on useita. Tärkeään rooliin nousee myös digitaalijärjestelmäkameroiden käyttö dokumenttielokuva-tuotannossa. Digitaalitekniikka on kehittynyt huimasti viime vuosina ja niiden ominaisuudet ja halpa hinta ovat asettaneet ammattilaisetkin arvioimaan niitä vakavasti työvälineinään myös videokuvauksessa.

This thesis examines the cinematograph of performative documentary film and a cinematographer's visual means of expression. As a documentary film cinematographer, my main interests are visual solutions – such as composition, lighting and image format. Outside of my research is narration, which belongs to the director's responsibilities. As well as the editor's solutions and sound designing. My analysis is based on to David Bordwell's and Kristin Thompson's qualitative research of cinematography. I use selfreflection as a research method.

The thesis focuses primarily on my perspective of the documentary film Somma sommarum, as an author. The purpose of my research is to reflect upon my own work for this documentary. With self-reflection and expertise of my material I can analyze different operations in detail during this documentaries filmmaking process. Also supporting my views with interviews of professional cinematographers.

Story behind the people which we record must always be in primacy. However, because film narrative is mostly aesthetic about it's character, it is impossible to ignore. Aesthetic form factors must be assessed in a supportive element of storytelling – how to denounce the chosen point of view of the selected form? For a documentary film performative extract was selected, because it best highlighted the main characters peaceful life and the integrity of the work required.

Performativity livens up the narrative, but also brings challenges to the work. In a performance one must take into account for example dolly, tracks or lighting, which is not used in follow-up documentaries. It requires, as well director as cinematographer, the ability to create authenticity to situations within the capabilities, even if scenes need to replaced.

The main point in my thesis is to view cinematographer's tools to implement his work. It is case by case analysis – there are several variations to it. An important role is also played by the use of DSLR cameras in documentary film production. Digital technique has developed a lot during the last years. Due to it's features and low cost, professionals have re-evaluated them as serious tools for videography.