Liki neljänsadan kirjailijan romaani: Pirunmeri yhteiskirjoittamisen käytäntöinä ja mahdollisuuksina kollaboratiivisessa mediassa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten romaania kirjoitetaan yhdessä kollaboratiivisessa mediassa. Huomio kiinnittyy yhteiskirjoittamisen alustoihin, kirjoittamisen operaatioihin, osallistujien toimintaan ja näiden suhteissa syntyvien sisältöjen muotoihin. Aineistona toimii Pirunmeri-romaanin (2011) yhteiskirjoitusprosessi. Aineistoanalyysin menetelmänä sovelletaan kybertekstiteoriaa. Tutkimustulokset tuovat esiin yhteiskirjoittamisen reunaehtojen merkityksen, toimintakentän rajattoman laajentumisen internetiin ja kirjoittamisen operaatiot sosiaalisen median yhteisöpalveluille tyypillisistä operaatioista pelillisiin elementteihin ja audiovisuaalisen kerronnan mahdollisuuksiin. Välineellisten puitteiden joustavat operaatiot saavat merkityksensä osallistujien intresseistä käsin. Yllättävillä ja ennakoimattomilla tavoilla toimivien osallistujien yhteiskirjoitustyötä on fasilitoitava. Fasilitaattorin roolin lisäksi osallistujille syntyy erilaisia rooleja heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Roolista toiseen sujahtavat osallistujat eivät ole vain anonyymeja tekijöitä, vaan he profiloituvat. Yhteiskirjoitusprosessissa syntyy jaettu ymmärrys yhteiskirjoittamisen tavoista ja kohteesta. Tämä kytkeytyy kysymykseen populaarista ulottuvuudesta, kun osallistujat jättävät hyödyntämättä kirjoitusalustojen tarjoamaa mahdollisuutta tuottaa painetun median rajoitteet ylittävä romaani ja legitimoivat kirjallisuuden traditioon liittyvät muodon konventiot. Tulosten pohjalta muotoillaan kollaboratiiviseen mediaan sijoittuvan yhteiskirjoitusprosessin digitaalisen designin ulottuvuuksien avainkohdat. Ulottuvuudet viitoittavat kollaboratiivisen median käytäntöjä ja mahdollisuuksia. Ne myös paljastavat osallistujien mieltymysten ja intressien merkityksen demokraattisena populaarina, kun osoittautuu, ettei kysymys mediumin kehityksestä ja painetun kirjallisuuden konventioista irtaantumisesta ole vain teknologinen vaan myös emotiivinen ja ideologinen. Painettu kirja on kulttuurisena muotona resistentimpi kuin ehkä luulemmekaan ja mediumit konvergoituvat, eivät korvaa toisiaan. Uuden median rooli ei olekaan vain löytää uusia narratiivien esittämisen vaan myös tuottamisen tapoja. Tässä se tuo esiin sen, miten uuden median tulevaisuus ei kirjallisuuden kontekstissa ole vaakalaudalla painetun kirjan tradition vankasta asemasta huolimatta. Sen sijaan se vahvistaa asemaansa kirjallisuuden tuottamisen ympäristöinä ja keinoina, tuoden kirjallisuuskentän toimijat yhteen kollaboratiiviseen kirjatalouteen. Kollaboratiivisessa kirjataloudessa mediasuunnittelijoille tarjoutuu paikka suunnitella uusia tapoja hyödyntää digitaalisen designin ulottuvuuksia mediaymmärryksestään ammentaen.

This research explores the ways in which a novel can be co-written in collaborative media. The research material used in this study is the co-writing process of Pirunmeri (2011). Attention is paid to the platform, operations of material medium, participants’ actions and forms of contents that are produced in the interactions of these levels. Cybertext theory is applied as the method of analysis. The results bring out the meaning of co-writing process’ borders in pursuance of how they show the field of actions expands unlimitedly to Internet and how the cowriting operations vary from the operations typical to social media, to the elements familiar from games and the possibilities for audiovisual storytelling. The flexible operations of the material medium get their meanings from participants’ interests. The work of those participants that act surprisingly and unpredictably should be facilitated. In addition to the role of the fasilitator, different roles arise in the interactions of the participants. Participants that change roles get profiled instead of staying anonymous. Shared understanding of the co-writing practices and the book as the object is developed in the process. This is linked to the question of popular dimension: even if the material medium provides a possibility to produce a novel outreaching the limits of the printed media, the participants limit themselves to the formal conventions of the literature tradition, and in doing so, legitimate them. The key elements for digital design of co-writing process in collaborative media can be traced basis of the results. These elements of digital design pave the way for the practices and possibilities in collaborative media. They also emphasize participants’ preferences and interests as a democratic popular: it becomes evident that the question of medium development and break from the printed literature conventions is not only technological, but also emotive and ideological. As a cultural form, the printed book might be more resistant than expected and mediums are in convergence, not replacing each other. The role of the new media is not only to find new ways to present narratives, but new ways to produce them. Therefore, the future of the new media is not at stake in spite of the strong prominence of the tradition of printed book. Instead, the new media reasserts its prominence as the environments and means of producing literature, bringing together actors of the field into collaborative book business. This means that the media designers are given an opportunity to exploit the affordances of digital design, taking advantage of their media understanding.