Kuva, teksti ja kirjamedia kuvakirjan kerronnassa : kuvittavan tekstisuhteen ja kuvakirjakerronnan tarkastelua kokonaissuunnittelun näkökulmasta

Abstract

Tutkielma käsittelee kuvakirjan ominaislaatua kuvan, tekstin ja kirjamedian trimediaalisena yhteiskerrontana. Työn teoreettisena pyrkimyksenä on kartoittaa kuvakirjan tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ja painopisteitä sekä määritellä trimediaalisuuden kenttää.

Kuvakirjan käsitteen määrittelyn taustalla ovat dekoratiivisuuden ja kertovuuden (informatiivisuuden) periaatteet, jotka pohjautuvat keskiajan illuminaatioon ja illustraatioon. Ruotsalaisen Ulla Rhedinin eeppisen, laajennetun ja alkuperäisen kuvakirjan tyypit pohjaavat kuvakirjan historiaan. Keskeiseksi nousee eeppisen kuvakirjan problematiikka: kuvan ja tekstin määrällisessä suhteessa eeppinen kuvakirja muistuttaa usein laajennettua ja alkuperäistä kuvakirjaa, mutta nojaa taitollisesti ja kerronnallisesti perinteiseen kuvittavaan tekstisuhteeseen - toisin kuin elokuvaa ja sarjakuvaa lähestyvät laajennetun ja alkuperäisen kuvakirjan tyypit, joiden yhteydessä voidaan puhua kuvakirjakerronnasta.

Tutkielman toinen osa käsittelee kuvakirjan mediaa merkitysten kantajana. Kuvakirja on ollut aina yhteydessä painotekniikan ja kustannuspolitiikan virtauksiin. Etenkin tuotantoprosessin integrointi on vaihdellut eri aikoina. Tällä on ollut merkitystä kokonaissuunnittelun kannalta. Kuvakirjan mediaspesifejä piirteitä ovat narratiiviset kuvaratkaisut, selaaminen sekä kuvan ja tekstin tarkoituksellinen epätahtisuus. Myös layout, esimerkiksi dynaamisen kuvakehyksen käyttö, voi toimia narratiivisesti. Sama koskee peritekstejä, vaikkapa kirjan paperia tai kansimateriaalia.

Kolmannessa osassa lähestyn kuvakirjaesimerkein runsaasti kuvitetun eeppisen satukuvakirjan problematiikkaa. Perinteisen kuvitetun satukokoelman ja yksittäisen sadun kuvakirjaversion vertailu osoittaa, kuinka kuvien ja tekstin määrällinen ja sommittelullinen suhde vaikuttaa kirjan vastaanottoon ja kerronnan rytmiin. Klassikkosadusta voi syntyä myös kuvakirjakerrontaa: tämän osoittaa H. C. Andersenin Todellisen prinsessan ja Grimmin sadun Sammakkokuningas ja rautainen Heikki kuvakirjaversioiden analysointi. Postmoderni kuvakirja on mediatietoisuudessaan päätynyt parodioimaan koko lastenkirjallisuuden genreä ja myös itse kirjamediaa: kuvakirjan henkilöt “astuvat ulos” tarinoistaan ja alkavat kirjoittaa - ja taittaa - niitä uudelleen.

Lopuksi tarkastelen kuvakirjoja, joilta puuttuu media- ja genretietoisuus nimekkäistä tekijöistä huolimatta. Arvioin myös tutkimustulosteni pohjalta oppikirjan layoutia.