Graffiti journalismin tulkittavana : graffitikulttuuria uutisoivat valokuvat Helsingin Sanomissa 1998 ja 2008

Abstract

Graffitikulttuuri nähdään usein ilkivaltaisena toimintana. Graffitien tekijöitä stereotypisoidaan, sillä graffitikulttuuriin liitetään usein tarkoitushakuisesti esimerkiksi muu mahdollinen lainrikkojuus. Graffitit voidaan nähdä kuitenkin monimuotoisena kaupunkitaiteena. Graffitin määrittelemisessä taiteena tai vandalismina on kysymys katsojan tulkinnasta.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan graffitikulttuurin diskurssia visuaalisen journalismin näkökulmasta. Teoreettiset näkökulmat ovat semiotiikkaan perustuvat. Tutkielman kohdetta lähestytään pragmaattisen merkkikäsityksen pohjalta. Tutkielmani kohde on Helsingin Sanomien graffitista uutisoidut valokuvat 1998 ja 2008. Aineistossa kuvia on 12 vuodelta 1998 ja 51 vuodelta 2008. Tutkielmassa selvitetään, miten graffitikulttuuri on representoitu visuaalisessa journalismissa. Journalismin lisäksi tarkastelllaan graffitikulttuuriin liittyviä muita diskursseja. Tutkielmassani nousee kysymyksiä muun muasssa luvattoman taiteen merkityksistä ja oikeutuksesta. Julkisen tilan valvontaan ja kontrollointiin liittyvää problematiikkaa käsitellään myös diskurssien tulkinnassa. Metodeina tutkielmassani käytän kriittistä diskurssianalyysia ja sisällönanalyysia. Sisällönanalyysilla olen kartoittanut valokuvien ominaisuudet ja diskurssianalyysissa tulkitsen graffitikulttuurista käytyjä erilaisia keskusteluja.

Tutkimani aineiston perusteella journalismi on tuonut graffitikulttuuria julkiseen keskusteluun monimuotoisena ja esteettisenä kaupunkitilan elementtinä. Kuvajournalismi kuvaa graffitia myös vandalismina. Helsingin Sanomien journalismi on suhtautunut usein kriittisesti graffiteihin kohdistettuun nollatoleranssipolitiikkaan. Kuvajournalismi on suhtautunut myös kriittisesti graffitikulttuurin ilkivaltaisiin toimintamuotoihin. Journalismin näkökulmasta graffitikulttuuri näyttäytyy moniselitteisyytenä.