Outo, otettu kuva ; lapsen kokemus kuvasta fiktion ja fantasian kuvittajana lastenkirjassa

Abstract

Lastenkirjojen kuvitustekniikat ovat pysyneet hyvin samanlaisina koko lastenkirjojen historian ajan. Valokuvan käyttö lastenkirjan kuvittajana on ollut ja on edelleen harvinaista, joten aiempaa tutkimusta aiheesta on hyvin vähän. Oman tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten lapsi kokee valokuvan käytön fiktion ja fantasian kuvittajana lastenkirjassa. Samalla pohdin sitä, miten valittu ilmaisukeino vaikuttaa kuvan sisältöön, kuvasta tehtyyn tulkintaan. Tutkimukseni näkökulma on siis käyttäjälähtöinen. Sen tarkoituksena on päästä käyttäjän kokemuksen taakse ja antaa siten eväitä graafisen suunnittelijan, kuvittajan, työlle. Tutkimuskysymystäni lähestyn teemahaastattelun avulla. Haastattelun pohjaksi luin kuudelle 5-6- vuotiaalle lapselle osan kahdesta kertomuksesta ja näytin kumpaankin kertomukseen liittyen kahta kuvituskuvaa, joista toinen oli piirroskuva ja toinen valokuva. Kuvien sisällön pyrin pitämään mahdollisimman samana. Toinen kuvapareista edusti fiktiivistä ja toinen fantasiakuvitusta. Aineiston analyysivaiheessa pyrin selvittämään, eroavatko lasten kanssa käydyt keskustelut valokuva- ja piirroskuvituksesta toisistaan, sekä poikkeavatko keskustelut fantasia- ja ei-fantasiavalokuvista toisistaan ja jos poikkeavat, niin millä tavoin. Tutkimuksestani käy selvästi ilmi, että valitulla ilmaisulla on merkitystä. Kuvalle annetut merkitykset muuttuvat ilmaisun muuttuessa, vaikka sisältö itsessään näyttäisikin pysyvän samana. Lapset olivat hyvin genretietoisia, eivätkä kokeneet valokuvaa kuuluvaksi lastenkirjan genreen. Valokuva fiktion ja fantasian kuvittajana koettiin hämmentävänä ja outona. Kuvan herättämät tunteet vaikuttivat vahvasti kuvasta tehtyyn tulkintaan. Vaikka haastateltava saattoi osata tehdä jonkinlaisen eron faktan ja fiktion välille, ei tämä tieto kuitenkaan välttämättä vaikuttanut lapsen katsomiskokemukseen ja kuvan herättämiin tunteisiin. Lasten valokuvaan liittämä todellisuususko siirtyy kuvan ominaisuudeksi lapsikatsojan valokuvista tekemissä tulkinnoissa. Ilmaisun lisäksi valokuvan todellisuusarvoon vaikutti myös kuvan sisältö. Fantasiavalokuvan ilmaisu ja sisältö koettiin ristiriitaisiksi. Tämä ristiriita sai haastateltavat pohtimaan faktan, fiktion ja fantasian välistä suhdetta.