Maassa maahisten : suomalaisen satukuvan maahisen suhde kansanrunouden maahisuskomuksiin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selventää, onko suomalaisissa satukuvituksissa esiintyvä maahinen samankaltainen suomalaisessa kansanrunoudessa esiintyvän supranormaalin olennon kanssa. Pyrin selventämään, onko olemassa yhteys maahiskuvituksien sekä sen välillä, miten olento aikoinaan on perinteisesti käsitetty. Eli näyttäytyykö suomalaisen satukuvan maahinen samankaltaisena, kuin millaisena olento uskomuksissa esiintyy? Tarkastelen aluksi kansanrunoutta sekä siinä esiintyviä uskomustarinoita. Näiden kautta on mahdollista saada käsitys maahisesta sekä siitä, mitä se aikoinaan on ihmisille merkinnyt. Tärkeäksi osaksi pohjoissuomalaista maahisperinnettä nousee saarnamies Lars Levi Laestadiuksen käsitys olennoista, joten otan tämän myös tutkimuksessani huomioon. Tämän jälkeen tulkitsen suomalaisia maahiskuvituksia Gustaf Cavalliuksen kuvakirja-analyysimallin avulla. Tämä valottaa hyvin satukuvista muodostuvaa maahiskäsitystä. Primääriaineistonani analyyseissa toimivat seuraavat kuvitetut kirjat: Haltioitten mailla, maahisten majoissa (1996), Maahisen viimeinen matka (1995), Mykkä tytär (1986), Pieni maahiskirja (2002), Lentonoidan poika (1978), Riimurasia. Tarinoita noidista, peikoista ja muista oudoista olioista (2001), Miina ja Manu Maahisten maassa (2002) sekä Hirmuinen vedenpaisumus ja muita myyttisiä tarinoita (2007). Aineiston analyysin pohjalta päädyn seuraavaan tulokseen; maahisaiheiset satukuvitukset eivät useinkaan ole sidoksissa kansanperinteen uskomusolentoon, vaan ne hakevat lähtökohtansa ja vaikutteensa muualta. Poikkeuksen näihin tekevät kuvitukset, joiden lähtökohtaisena tekstinä on jokin suoraan lainattu uskomustarina. Toisin sanoen, mitä kauempana satukirjan teksti on kansanrunoudessa esiintyvistä uskomuksista, sitä vähemmän on kuvituksesta löydettävissä mitään yhtäläisyyksiä siihen, millaisena maahinen on perinteisesti nähty. Maahisella ei täten ole olemassa kuvituksissa mitään tiettyä ulkomuotoa, jonka avulla olennon voisi tunnistaa. Se on jäänyt vain runolliseksi nimitykseksi useille satukirjoissa esiintyville olennoille.