Löydetyt prinssit ; satukirjakuvien prinssin kuvaamisen tapoja

Abstract

Tutkielma käsittelee satukirjakuvissa kuvattujen prinssien kuvaamisen tapoja. Työn teoreettisena pyrkimyksenä on kartoittaa kuvakirjakuvissa toistuvia prinsseihin liittyviä visuaalisia viestejä. Tutkimuskysymykset keskittyvät prinssien ulkonäköön, esitystapaan ja elekieleen, kuvattavaan toimintaan, kuvaan sisältyvään liikkeeseen ja kuvattuun ympäristöön. Gunther Kress ja Theo van Leeuwen määrittelevät merkin tekemisen (sign-making) prosessin niin, että merkin tekijä valitsee tietyt kriteerit merkin tekemiselle. Siten merkki ei ole esittämänsä asia vaan esitys valituista kriteereistä. Kuvakirjan kuvituksen yksityiskohtiin vaikuttavat tekijän sosiaalinen, historiallinen ja kulttuurinen tausta sekä kuvantekemisen konteksti. Prinssi esitetään usein androgyynina, mikä viittaa esimerkiksi renessanssin, antiikin Kreikan ja symbolismin ajan taideperintöön sekä kuvituksen kultakauden teoksiin. Androgynia symboloi ikuista nuoruutta ja täydellistä myyttien alkuihmistä. Esimerkiksi mainosten tapa esittää nainen passiivisena vastaanottajana ja mies aktiivisena toimijana toistuu satukirjakuvituksissa. Jewitt ja Oyama puhuvat kuvan vektoreista, jotka muodostuvat katseesta ja asennosta. Mitä dynaamisempia vektoreita kuvattu henkilö muodostaa, sitä aktiivisempi ja voimakkaampi suhteessa muihin henkilöihin hän on. Prinssi kuvataan suurieleisenä, sankaritar taas staattisessa asennossa. Prinssi on myös usein kuvattu selkä katsojaan päin, mikä tekee hänestä kuvan kokijan. Sankarittaren kasvot taas ovat esteettömästi näkyvillä, mikä korostaa naisen asemaa katseen kohteena. Useimmin toistuva kuvattu tilanne on prinssin vapautuminen muodonmuutoksesta sankarittaren läsnä ollessa. Kyseinen tapahtuma on kansanperinteessä tulkittu merkitsevän aikuisuuteen siirtymistä ja sen kuvaaminen korostaa sadun henkilöiden kohtaamista naisena ja miehenä. Yleisimmin toistuva miljöö prinssikuvituksissa on luonto, joka viittaa määrittelemättömään Olipa kerran –aikaan ja –paikkaan.