Personoidut äänet sarjakuvissa ; typografian ja puhekuplan ilmaisevuus Sandman -sarjakuvissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan mitä eri tehtäviä erityisesti tietylle sarjakuvahahmolle personoidulla puhekuplalla ja kuplan typografialla on. Tutkimuksen aineistona on Neil Gaimanin käsikirjoittama ja useiden piirtäjien kuvittama Sandman –sarjakuvasarja. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa on käytetty Barney Glaserin kehittämää aineistolähtöistä grounded theory –menetelmää. Merkittävän teoreettisen taustan tutkimukselle muodostaa typografian ilmaisevuutta koskeva tutkimus. Varsinaisesti sarjakuvaan liittyvää typografian ilmaisevuutta käsittelevää kirjallisuutta ei ole, joten ilmaisevuutta käsittelevä kirjallisuus käsittelee typografiaa eri alojen näkökulmista. Aineistosta löytyneille personoiduille äänille ilmeni viisi eri tehtävää. Yleisesti sarjakuvissa erikoisen puheäänen on tarkoitus kertoa hahmon puhetavasta. Toisinaan personoitu puheääni voi kertoa jotain hahmon luonteesta. Näiden tunnettujen ominaisuuksien lisäksi löytyi kolme muuta tehtävää. Kaiken kaikkiaan personoidun äänen tehtäviä ovat hahmon puhetapa, hahmon luonteen kuvaaminen, hahmon visuaalisen olemuksen tukeminen, hahmon indeksinä toimiminen ja maailmojen erottaminen toisistaan.