Kuvia ulkosuomalaisnuorten kulttuurisista kokemuksista : pitkin tietä pieni lapsi -dokumenttielokuva elämismaailman pohtimisen ja kuvallisen ilmaisun lähtökohtana

Abstract

Tutkimus tarkastelee 12-15–vuotiaiden ulkosuomalaisnuorten elämismaailmaa. Lähtökohtana on Virpi Suutarin ja Susanna Helken Pitkin tietä pieni lapsi –dokumenttielokuva. Tutkimusaineisto rakentuu ulkosuomalaisnuorten tekemistä kuvista, niitä varten tehdyistä luonnoksista, kuvista kirjoitetuista teksteistä sekä neljän nuoren haastattelusta. Tulkitsen tutkimusaineistoani ilmaisuina nuorten kokemuksista. Laadullisen tutkimuksen metodologiset valinnat tukeutuvat fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan.

Ulkosuomalaisnuoret tarkastelevat elokuvaa kokemuksellisesti. Kyseinen lähestymistapa opettaa elokuvan subjektiivisesta tulkinnasta, nuorten tunteista ja erilaisista tavoista lähestyä elokuvakokemusta. Oletan, että nuorten tunnekokemusten ja heidän tärkeiksi kokemiensa asioiden pohtiminen voi olla keino nuorten itseymmärryksensä lisäämiseen. Nuorten tekemät kuvat ja niihin liittyvät pohdinnat opettivat minulle myös itsestäni ja tavastani suhtautua ulkosuomalaisuuteen ja vieraisiin kulttuureihin.

Elokuva toimi nuorten tulkinnoissa ennen kaikkea assosiatiivisesti. Aineistosta nousi kolme sisältöaluetta: Suhde Suomeen ja suomalaisuuteen, Merkityksenantajina muistot ja menneet leikit sekä Kokemuksia kulttuurien kohtaamisista. Pohtiessaan suhdettaan Suomeen nuoret lähestyivät elokuvaa vertailukohteena omaan elinympäristöönsä. Keskeisimpiä elementtejä ulkosuomalaisnuorten Suomikuvassa ovat metsä, rauha, hiljaisuus, tila ja liikunnallisuus. Nuorten mielleyhtymät nostivat esiin myös heidän muistojaan ja arvokkaaksi kokemiaan asioita. Nämä liittyivät usein nuorten leikkimiin leikkeihin. Nuoret tarkastelivat leikkiensä kautta myös ystävyyden merkityksiä.

Suurin osa ulkosuomalaisnuorista ei huomioinut Helken ja Suutarin elokuvassa läsnä olleita kulttuurieroja. Ne muutamat nuoret, jotka kiinnittivät huomioita kulttuurieroihin, vertailivat niitä oman asuinmaansa kulttuuriin. Näiden nuorten asennoituminen osoitti niin ennakkoluuloista kuin kypsää asennoitumista vieraiden kulttuurien kohtaamiseen.

The research examines the experience of a group of 12–15-year-old expatriate Finns. The starting point to this is the documentary film Along the Road Little Child by Virpi Suutari and Susanna Helke. The data consists of sketches and pictures made by the informants, texts written on the basis of the pictures, and interviews conducted for four of the informants. The researcher has interpreted and analysed the data as expressions of the youngster´s experiences. The methodological choices are based on phenomenology and hermeneutics.

The Finnish expatriate youngsters observed the film from the point of view of the experience it of-fers. The approach in question teaches about the subjective interpretation of films, the feelings of adolescents, and various ways of approaching film experience. The researcer assumes that examin-ing one´s feelings, values and appreciations can functions as a means of increasing self-knowledge. The pictures and the thinking related to them also taught the researcher about herself as well as her attitudes towards Finnish expatriates and foreign cultures.

The informants interpreted the film, first and foremost, from the point of view of the associations it produced. Three distict content areas arose from the data: The relationship towards Finland and being Finnish, Memories and childhood games signifying the film experience, and Experiences on encounters between cultures. The youngsters compared the film to the environment in their home countries when contemplating their relationship towards Finland. The most central elements of their image on Finland were forest, peace and quietness, space to move around, and physical exercise. The associations also raised images of their memories as well as on various things they have come to appreciate. These were often in connection with their childhood games. Furhermore, the infor-mants examined the significance of friendships through the memories of these games.

The majority of the Finnish expatriate youngsters did not take notice of the cultural differences pre-sent in the film. The few that did recognise them made comparisons between the cultures presented in the film and the cultures in their home country. The attitudes of these youngsters displayed both prejudice and mature views on encountering cultures.