Piirtäminen näkemisen taitona ; piirtämisen merkitys ja sen muutokset koulun kuvataideopetuksessa

Abstract

Tutkin pro gradu- tutkielmassani, mitä piirtäminen on ja mikä sen rooli on nykyisessä sekä kirjoitetussa että toteutuneessa kuvataiteen opetussuunnitelmassa ylä-asteella sekä lukiossa. Pyrin hahmottamaan laajasti ja historiallisesti sitä polkua, jota piirustuksenopetus on kulkenut tähän hetkeen saakka. Kuvataide-oppiaine on muuttunut historiansaatossa piirustuksesta monipuoliseksi ja oppilaan omaa sisäistä kokemusta painottavaksi oppiaineeksi. Ihmisen kyky oppia piirtämään kehittyy vähitellen, kunnes lakkaa murrosiän tietämillä, ellei aiheeseen saa opetusta. Lapsi piirtää sen minkä tietää, ei sitä mitä näkee. Kuitenkin opeteltaessa tekemään esittävää piirustusta kyse on enemmän näkemisen taidosta kuin kädentaidosta. Näkemisen opettelu on taiteellisessa työskentelyssä ja piirtämisessä välttämätön taito, ja se on yksi kuvataidekasvatuksen merkittävimmistä tehtävissä. Näkeminen on ajattelulle tärkeä pohja. Taiteen tekemisen kautta voi myös tuottaa uutta tietoa, sillä taide ja tieto eivät ole niin kaukana toisistaan kuin monesti ajatellaan. Tutkimustani varten haastattelin neljää Tampereella toimivaa ylä-asteella sekä lukiossa virassa olevaa kuvataideopettajaa. Tutkin opettajien puheesta fenomenologisesti sekä fenomenografisesti käsityksiä ja arvostuksia piirtämistä sekä opetussuunnitelmaa kohtaan. Peilaan opettajien puhetta myös piirustusoppaiden käsityksiin piirtämisestä. Selvitin myös, miten opettajat käytännössä opettivat piirustusta. Vaikuttaa siltä, että piirustus on edelleen tärkeä osa kuvataidekasvatusta, vaikka sen rooli ei ole kovin merkittävä enää kuvataiteen opetussuunnitelmassa. Opettajat olivat tottuneet selittämään oppilaillensa piirtämisen ja näkemisen tärkeyttä. Mimeettinen traditio jatkuu nykypäivän koulussa internetistä tulostettujen kuvien käyttämisenä mallina. Opettajat antoivat oppilailleen monenlaisia piirustustehtäviä. Myös erilaisten piirtimien käyttöä pidettiin tärkeänä. Opettajat pyrkivät noudattamaan opetussuunnitelmaa parhaansa mukaan, mutta sen laajuus herättää opettajissa arvostelua, ja aiheiden karsintaa on pakko tehdä. Opettajat eivät nähneet ristiriitaa vapaan ilmaisun ja realistisen piirustuksen välillä. Taito ja tieto ei tapa luovuutta, vaan ne voivat tukea rakentavasti toisiaan.

In this thesis I study what drawing is and what kind of a role it has in curriculum today, and in teaching of art in secondary school and high school. I am trying to build a broad and historical image of development of Art education over time to what it is as we know it nowadays. Art education has gone through a change from simple drawing to diverse subject that emphasizes pupil's personal experience in art-making. Child's ability to draw develops gradually. It stops around the age of ten, unless he receives teaching. Child draws what he knows, not what he sees. But when child is learning to make realistic drawings, it's more about seeing than manual skill. Learning to see is a mandatory skill in artistic work and drawing, and many see it as one of the most important goals for Art education. Seeing and observing also have an apparent connection to understanding life. I interviewed four art-teachers who work in secondary or high school. On the material I could gather, I applied fenomenological and fenomenographical methods for drawing conclusions on what teachers' assumptions and appreciations towards drawing and curriculum might be. I also mirror teachers' thoughts on drawing against those delivered in various drawing guides. It seems that drawing is still a big part of Art education, even though its role in curriculum is small. Today mimetic tradition uses images from Internet as an aid. The teachers use many kinds of drawing exercises in their teaching. Also the use of different types of drawing aids are seen important. Learning to see has a big role in their teaching. The teachers tried to follow the curriculum as closely as possible. However, they also expressed some criticism against the broadness of curriculum in Art as there is not enough time to do all of it but they are more or less bound to leave topics out. The teachers didn't see a contradiction between free expression and realistic drawing. Skill and knowledge don't kill creativity - in contrary, they can support each other in enriching manner.