Polaariset opettajuudet : fenomenografinen tutkimus kansalaisopiston keramiikan opettajuudesta

Abstract

Tutkimukseni tehtävä on tarkastella, mitä keramiikka on kansalaisopiston kontekstista ja kuinka keramiikanopettajat työnsä kokevat ts. mikä on heidän arvostuksensa ja asenteensa opetustyötä kohtaan. Tutkimusotteeni on fenomenografinen, jossa tarkastelen kentällä toimivien opettajien käsityksiä keramiikanopettajuudesta ja heidän pedagogisesta ajattelustaan.

Keramiikkaa kansalaisopistossa ei ole aikaisemmin käyttämästäni näkökulmasta tutkittu. Opettajan toimintaa tarkastelen yleisen opettajuutta käsittelevän teorian sekä vallalla olevan konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta. Vertaan kuinka konstruktivismi elää opettajien tiedostetuissa ja tiedostamattomissa oppimiskäsityksissä. Samalla tarkastelen piileviä ja opetukseen liittyviä behavioristisia piirteitä.

Tutkimuksen kohdejoukko on kansalaisopistossa keramiikkaa aikuisille opettavat tai opettaneet henkilöt Suomessa. Varsinaisen tutkimusaineiston keräsin kirjallisella, avoimia tutkimuskysymyksiä sisältävällä postikyselyllä, johon vastasi yhdeksän opettajaa. Aineistosta nousevat käsitykset luokittelin teemoitellen ja tyypitellen sisällönanalyysiä ja teoreettista kehystä apuna käyttäen. Aineisto jakaantui kolmeen pääkategoriaan: käsitykset suhteessa opetukseen ja oppiaineeseen, käsitykset suhteessa oppilaisiin ja oppilaitokseen sekä käsitykset suhteessa opettajuuteen. Nämä luokat jakaantuivat alaluokkiin tarkemman analyysikierroksen jälkeen. Lopuksi tarkastelin, miten eri käsityskategoriat painottuivat eri opettajien abstrakteissa opettajuuksissa. Yhdenmukaiset opettajan profiilit yhdistämällä muodostui neljä teoreettista opettajuutta.

Tutkimukseni tuloksissa näkyy keramiikkaa kansalaisopistossa opettavien kirjava kompetenssi ja samoin toisilleen vastakkaiset eli polaariset opettajuudet. Osa opettajista kaipaa täydennyskoulutusta ja koulutusrahaa tuntiopettajille. Osa opettajista on tyytyväisiä ammattitaitoonsa, mutta työ itsessään ei anna haasteita. Suhtautuminen ja asennoituminen opetustyöhön sekä oppilaisiin vaihtelevat suuresti: rutinoidusta tietojensiirtäjä -opettajuudesta, kokonaisvaltaiseen kasvattajaan. Kansalaisopiston fyysinen ympäristö keramiikan opetukselle ei aina vastaa tarkoitustaan ja opettajien kollegiaalisuus hakee vielä muotoaan. Harrastaminen ja itsensä kehittäminen sosiaalisissa ryhmissä vaativat tavoitteita. Tutkimukseni selventää kuinka opetukselliset tavoitteet ja vuorovaikutustaidot ovat havaittavissa opettajien käsityksissä, nonformaalissa opetuksessa.