Kultaherran kuvan äärellä ; ikonologinen ja myytteihin pohjautuva tulkinta Helena Junttilan karhuteoksista
Tuomikoski, Mirjami (2011)
There are no files associated with this item.
Tuomikoski, Mirjami
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Karhu on ollut tärkein pohjoisen luonnon eläimistä. Karhu on ollut pelätty, mutta myös pyhä ja arvostettu eläin, jonka uskottiin olevan yhteistyössä jumalien kanssa. Karhua pyydettiin karkottamaan pahat voimat metsästä ja antamaan tulevaksi vuodeksi runsasta riistaonnea. Karhu on yhä suomalaisuuden symboli, mutta eri tavoin kuin aikaisemmin. Pelkästään Helsingissä noin kilometrinä säteellä Senaatintorista on viitisenkymmentä karhupatsasta. Se kuvastaa hyvin karhun merkityksellisyyttä ja symbolisuutta muihin suomalaisiin eläimiin nähden. Tunnetun karhumyyttien tutkijan, uskontotieteilijä Juha Pentikäisen mielestä karhua ei pitäisi lukea susien ja ahmojen kanssa samaan petokategoriaan. Karhusta tehtiin peto vasta 1600-luvulla, ja 1800-luvulla karhu hävitettiin miltei sukupuuttoon Suomesta. Kristinuskon tulo Suomeen kärjisti karhunpalvontaan kohdistuvan kritiikin. Karhunpalvonta nähtiin pakanuuden ilmentymänä, ja sen vuoksi se kitkettiin pois. 1800- luvulla Kalevalan Väinämöisestä ja sen ajan menestyksekkäimmästä karhunkaatajasta Martti Kitusesta ja muista karhunkaatajista tehtiin kansallissankareita. Karhunkaadolla kerättiin sankaruutta, mutta itse karhu ei enää ollut niin arvostettu ja pyhä kuin aikaisemmin.
Helsingin Senaatintorilla Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II patsaan jalustassa poseeraa karhuntaljaan pukeutunut Suomi-neito, joka nojaa leijonaan ja pitää kilpenään suomen lakia, miekka toisessa kädessään. Karhuntalja viittaa skandinaaviseen soturiperinteeseen ja liittää näin Suomen läntiseen maailmaan. Suomessa karhuntaljoja käytettiin kilpenä ja voimanlähteenä suurvaltakaudella. Nykytaiteessa karhu on päässyt tutkielmani päätaiteilija Helena Junttilan töiden kautta esille. Karhumyyteistä ovat ammentaneet taiteeseensa virikkeitä Suomessa myös muun muassa kuvataiteilijat Sanna Kauppinen ja fantasiakuvittaja Paula Mehto. Karhua on kuvattu historiassamme paljon, mutta nykypäivänä emme tunne enää todellista metsän kuningasta. Mitä muuta karhu on kuin metsän peto, Kultaherra, mesikämmen ja Vanha isoisä? Tutkielmani on kulttuurinen tutustumismatka Helena Junttilan taiteen kautta suomalaiseen karhuun.
Helsingin Senaatintorilla Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II patsaan jalustassa poseeraa karhuntaljaan pukeutunut Suomi-neito, joka nojaa leijonaan ja pitää kilpenään suomen lakia, miekka toisessa kädessään. Karhuntalja viittaa skandinaaviseen soturiperinteeseen ja liittää näin Suomen läntiseen maailmaan. Suomessa karhuntaljoja käytettiin kilpenä ja voimanlähteenä suurvaltakaudella. Nykytaiteessa karhu on päässyt tutkielmani päätaiteilija Helena Junttilan töiden kautta esille. Karhumyyteistä ovat ammentaneet taiteeseensa virikkeitä Suomessa myös muun muassa kuvataiteilijat Sanna Kauppinen ja fantasiakuvittaja Paula Mehto. Karhua on kuvattu historiassamme paljon, mutta nykypäivänä emme tunne enää todellista metsän kuningasta. Mitä muuta karhu on kuin metsän peto, Kultaherra, mesikämmen ja Vanha isoisä? Tutkielmani on kulttuurinen tutustumismatka Helena Junttilan taiteen kautta suomalaiseen karhuun.
Kokoelmat
- Pro gradut [4121]