Tulipunaisia ruusuja ja 21-sakarainen aurinko : etnografinen tutkielma turvapaikanhakijanuorten taidekerhotoiminnasta

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää taidekerhotoiminnan soveltuvuutta alaikäisten yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden kohderyhmälle. Tutkimus toteutettiin vastaanottokeskuksessa järjestetyssä taidekerhossa. Kerhoon osallistuneet turvapaikanhakijat olivat Lähi-idästä ja Somaliasta kotoisin olevia 15-17-vuotiaita poikia. Tutkimus selvittää minkälaisista tekijöistä kuvataidekasvattajan kulttuurinen kompetenssi koostuu, pystyykö sitä kehittämään ja millä tavoin. Selvitämme myös, onko kerholuonteisella kuvataidekasvatuksella mahdollisuuksia tukea turvapaikanhakijanuoria turvapaikanhakuprosessin aikana ja millä tavoin. Tutkielman menetelmäsuuntaus on laadullinen, ja sen metodologiana on etnografia. Aineistonkeruumenetelminä tutkielmassa on käytetty pääasiassa osallistuvaa havainnointia ja reflektointia. Kulttuurista kompetenssia kehitimme havainnoimalla vastaanottokeskuksen ohjaajien työskentelyä sekä osallistumalla itse kerhon ohjaamiseen. Tutkielman keskeisin aineisto koostuu kenttäpäiväkirjamateriaalista, jota tutkielman tekijät ovat tuottaneet kerhotoiminnan aikana. Aineistoa kerättiin lähes vuoden kestäneen kenttätyöjakson ajan. Kulttuurisen kompetenssin tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen. Taidekerhotoiminta tuki nuoria turvapaikanhakuprosessin aikana. Kerho merkitsi nuorille erilaisia asioita. Osalle merkityksessä korostui kuvallisen ilmaisun tekniikoiden oppiminen. Osalle kerhon merkitys oli sosiaalinen, kuten ajanvietto. Kerhotoiminnalla oli positiivisia psykososiaalisia vaikutuksia nuoriin. He määrittelivät muun muassa kulttuuri-identiteettiään taiteen kautta. Tutkimustulostemme perusteella kerholuonteisella taidekasvatustoiminnalla on mahdollisuuksia tukea alaikäisiä turvapaikanhakijoita turvapaikkapäätösprosessin aikana. Kulttuurista kompetenssia voidaan kehittää monikulttuurisessa taidekerhotoiminnassa reflektoinnin avulla ja esimerkiksi ohjaustyössä kokeneempia seuraamalla.

Purpose of this study is to determine how the club of art suits to a group of underage asylum seekers who have arrived alone. The study was conducted in art club at a reception center. Asylum seekers participating were boys from Middle East and Somalia, aged between 15 to 17. The research clarifies what does an art educator's cultural competence consist of, and whether it can developed and in what ways. We also resolved if art club activity has opportunities to support young asylum seekers during the asylum process and in what ways.

The study is a qualitative research, and the methodology is ethnography. Material for the study has been collected mainly by using participant observation and reflection. We developed cultural competence by observing the reception center counselors' work as well as by participating in guiding the club by ourselves. The main material of the thesis consists of a field diary material, which the writers of this study collected during clubs activity. The field work period sustained nearly for a year.

Adapting to changing situations as well as communication- and interpersonal skills became the key factors of cultural competence. Art club activity supported the young during asylum application process. The significance of the club was different for different participants. For some, learning the visual expression techniques was emphasized. For some, club had a social role, such as leisure. Club activity had a positive psychosocial impact on young people. They defined, for example, their cultural identity through art.

Based on the results, art club type art education has the potential to support underage asylum seekers during the asylum decision process. Cultural competence can be developed in a multi-cultural art club activity through reflection and for example by following the more experienced tutor.