Nykytaide yleisön ja kuraattorin kielellä ; taidepuheessa tuotetut diskurssit Mäntän kuvataideviikolla 2011

Abstract

Tutkimuksemme käsittelee yleisön ja nykytaiteen kohtaamista Mäntän kuvataideviikoilla 2011. Tutkimustehvämme on selvittää, millaisia merkityksiä nykytaide saa yleisön ja kuraattorin taidenäyttelyn teemaan liittyvässä puheessa. Etsimme yhtäläisyyksiä ja eroja näiden puheiden väliltä. Samalla tutkimuksemme selvittää kuraattorin ja yleisön paikkaa taidemaailmassa. Aineistomme koostuu Mäntän kuvataideviikkojen yleisölle tehdyistä haastatteluista sekä kuraattori Otso Kantokorven kirjoittamasta näyttelykatalogitekstistä. Metodina käytämme diskurssianalyysia ja retoriikkaa, sillä kyse on puheen tutkimuksesta. Retoriikan metodologiaa hyödyntäen analysoimme, miten ihmiset rakentavat nykytaiteen merkityksiä puheissaan. Painotamme aineistolähtöisyyttä tutkimuksessamme. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa taiteen vastaanoton kirjallisuus yhdessä estetiikan ja kuratointiin liittyvän kirjallisuuden kanssa. Teorioiden käsittelyn tarkoituksena on esittää taiteen vastaanottamisen prosessia, kuratointia koskevia käsityksiä sekä yleisön roolia osana taidemaailmaa. Keskeisiä käsitteitä ovat taideyleisö, taiteen vastaanotto, taidepuhe, taidemaailma ja kuratointi. Löysimme aineistosta viisi diskurssia, jotka kertovat nykytaiteen merkityksistä. Kolme viidestä diskurssista, Tunnelman ja tunnekokemuksen -diskurssi, Oman elämän rakentamisen -diskurssi ja Näyttelyä määrittävä –diskurssi, esiintyi sekä yleisön että kuraattorin puheessa. Nykytaiteen ymmärtämisen -diskurssi esiintyi vain yleisön puheessa ja Kulttuurihistoriallinen tausta -diskurssi esiintyi kattavasti vain kuraattorin puheessa. Retoriikan keinoja alaysoitaessa kävi ilmi, että yleisö oli vahvasti liittoutunut puhumansa kanssa ja vetosi omiin tunnekokemuksiinsa perustellessaan puhettaan. Kuraattori sen sijaan vetosi yleisesti tunnettuihin faktoihin, välitti tosiasioita puheessaan ja vetosi omaan asiantuntijuuteensa. Tutkimuksemme aineiston analyysi osoitti, että näyttelyn teemallisuus ja oheismateriaalit auttavat yleisöä taiteen vastaanotossa. Yleisö koki, että näyttelyä on helpompi katsoa jonkin näkökulman tai taustatiedon läpi. Kuraattorin valitsema tiukka teemallisuus näyttäytyykin yleisön kannalta edullisena asiana. Ennakkooletuksemme oli, että yleisön on vaikeaa ymmärtää nykytaidetta. Osoittautui, että yleisö ymmärtää nykytaidetta kukin omalla tavallaan. Huomasimme, että nykytaiteella on merkitystä vastaanottajan tunne-elämälle.

The research attempts to investigate how contemporary art is received by the audience of the Mänttä Art Festival 2011. We investigate how audience and curator construct meanings of contemporary art. Similarities and differences between the spoken expressions of the audience and the curator are sought. The research shows the audiences’ and the curators’ different positions in the field of art. The research data consists of the interviews of exhibition audience and catalogue text written by curator. Discourse analysis and rhetoric are used as method of research in order to analyse the speech of audience and curator. We show how audience construct the meanings of contemporary art when they speak. The importance of the research data is emphasized. In the research can be seen five discourses describing the meanings of contemporary art. Three of five discourses occurred in the speech of both audience and curator. The titles of these discourses are Atmosphere and Experience -discourse, Developing One's Own Life - discourse and Describing of Exhibition -discourse. Understanding of Contemporary Art - discourse appeared only in speech of audience and Cultural- Historical Background - discourse appeared in the text written by curator. We found the differences between the audiences’ and curators’ speeches by analysing the rhetorical expedients. The audience was strongly committed to their own view and they expressed their feelings when they justified their story. The curator used wellknown facts in support of his speech as well as appealing to his own expert status. The research showed that the exhibition's theme and rationale help audience to understand contemporary art. The audience felt that the exhibition was easier to see with the help of background information. It seems that the curator’s selectivity around a particular theme was felt as beneficial for the audience. Our hypothesis was that contemporary art is difficult to understand. The results clearly show that people understand contemporary art in their own way. It was furthermore noticed that contemporary art has an emotional resonance for audience.