Kuvataideopettajien näkökulmia yhteiskuntakriittisyyteen yläkoulun ja lukion kuvataideopetuksessa

Abstract

Kriittisyys on keskeisiä länsimaisia sivistysihanteita, johon liittyy toive yhteiskunnan kehityksestä. Myös peruskoulun ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin on kirjattu opetuksen yhteiskuntakriittiset tavoitteet. Yhteiskuntakriittisyys on kuitenkin monella tapaa ristiriitainen asia koulujärjestelmän kontekstissa ja käytännössä nämä ongelmat jäävät yksittäisten opettajien ratkaistavaksi. Tätä ristiriitaa ja yhteiskuntakriittisyyden perusteluita käsitellään laajasti yhteiskuntakriittisen kasvatusteorian sisällä, mutta sekin tarjoaa hyvin vähän käytännön ohjeita opettajille. Tutkimuksessani lähestyn kuvataideopetuksen yhteiskuntakriittisyyttä arjen tasolla opettajien näkökulmasta. Tutkimukseni lukeutuu laadullisen tutkimuksen kenttään, jonka mukaisesti analysoin haastattelemalla kerättyä aineistoa teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Luonteeltaan tutkimustulokset ovat näkökulmia kartoittavia. Tutkimustuloksista on muodostettu kaksi teemaa yhteiskuntakriittisyyden opetukseen sisällyttämiselle: opettajien omat ideologiset perustelut ja käytännön keinot kuvataidetunneilla. Molemmissa teemoissa nousee keskeisesti esille yhteiskuntakriittisyyden oppilaslähtöisyys, koulun arkitodellisuuden muodostamat rajat sekä opettajien positiivinen mutta epävarma suhtautuminen yhteiskuntakriittisen kuvataideopetuksen onnistumisesta suomalaisessa koulujärjestelmästä