Lupa näkyä, lupa puhua: Kris Greyn taidetekoja sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelen yhdysvaltalaisen gender queer -taiteilijan Kris Greyn taidetekoja ANTI - Contemporary Art Festivalin residenssitaiteilijana Kuopiossa syyskuussa 2012. Tutkin Greyn toiminnan kautta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden käsittelyä taiteen keinoin. Yhdeksi tarkastelukohteeksi nousee myös taidetekojen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnat.

Tutkimusaineistoni koostuu kahdesta osiosta. Toinen osio pohjautuu Greyn yhteisötaideprojektiin Savon Setan (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) nuorisoryhmän kanssa. Keräsin aineistoa kyselylomakkeen, parihaastattelun sekä osallistuvan havainnoinnin avulla. Residenssivierailunsa aikana Grey piti taidettaan ja sukupuoli-identiteettiä käsittelevän luennon visuaalisen alan toisen asteen opiskelijoille. Aineistoni toinen osio koostuu luennolle osallistuneiden kyselyvastauksista sekä heidän opettajansa haastattelusta.

Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jossa on etnografisia ja fenomenografisia piirteitä. Hermeneuttiseen tapaan siinä kuuluu tutkittavien ääni. Analyysiprosessi jakautuu jäsentämiseen, tulkintaan ja luentaan. Johtopäätökset muodostuvat aineiston ja teorian vuoropuhelussa. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen sukupuolijärjestelmää, transgender-identiteettiä, queer-teoriaa, sukupuolta ja seksuaalisuutta koulukontekstissa, kriittistä pedagogiikkaa, yhteisötaidetta sekä tutkimuksen paikkakontekstia, ANTI-festivaalia.

Tutkimukseni mukaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta ei käsitellä tarpeeksi koulussa. Taidekasvatuksen rooli moninaisuuden kunnioituksessa voi olla merkittävä, sillä kuvataidetunnilla voidaan käsitellä teemoja, joista muuten vaietaan. Taiteen kautta voidaan käsitellä henkilökohtaisia teemoja, mutta toisaalta taide voi myös etäännyttää henkilökohtaisesta, jolloin hankalan aiheen käsittely helpottuu. Todellisten ihmisten ja tarinoiden kohtaaminen on mitä parhain keino tuoda moninaisuutta näkyväksi.

Tutkimuksestani ilmenee, että taiteilijan persoona sekä taiteilijan ja paikallisyhteisön yhteinen kokemusmaailma ovat merkityksellisiä yhteisötaideprojektin kannalta. Projekti vaikutti yhteisöön ja sen yksilöihin: Seta-yhteisö vahvistui ja sosiaalisia suhteita syntyi. Yhteisötaideprojektiin osallistuneille rajanveto taiteen ja ei-taiteen välille ei ollut tärkeää. Heille merkityksellistä oli kokemus kokonaisuudessaan. Sosiaalityötä lähestyviä yhteisötaideprojekteja tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti, jotta projektit rakentuvat eettisesti kestävälle pohjalle.