Lähtöisin vanhuksista? : taidelähtöisen toiminnan prosesseja hoitoyhteisöissä
Ahonen, Elisa (2013)
Ahonen, Elisa
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201311291351
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201311291351
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee ikäihmisten hoitoyhteisöissä tapahtuvaa taidetoimintaa taidekasvatuksen näkökulmasta. Tavoitteena on kehittää ikäihmisten taidetoimintaa niin käytäntöjen kuin yleisten lähtökohtien ja arvojen tasoilla. Tutkielma on toteutettu toimintatutkimuksena, ja se sijoittuu laadulliseen tutkimusperinteeseen.
Tutkielman lähtökohta on taiteen ja kulttuurin sekä hoidon ja sosiaalisen alueiden kohtaamispaikassa. Toimintaympäristönä on kaksi taiteeseen perustuvaa projektia, joista toinen tapahtui palvelutalossa, toinen päiväkeskuksessa. Aineisto koostuu haastatteluista, lomakekyselyistä, projektien kirjallisista dokumenteista, videotallenteista, valokuvista sekä tutkimuspäiväkirja-merkinnöistä. Tutkielman tekijä on ollut osallisena toiminnassa yhtenä ohjaajana.
Tutkielmassa analysoidaan, millaisia vaikutuksia taidetoiminnassa toteutuneilla käytännöillä on ollut, sekä tehdään johtopäätöksiä onnistuneen hoitoyhteisöissä tapahtuvan taidetoiminnan lähtökohdista. Tutkielmassa erityisessä tarkastelussa on osallistujalähtöisen, voimaannuttavan ja sosiaalisesti tiedostavan toiminnan kehittäminen sekä sen haasteiden tunnistaminen. Tieto muovautuu taidetoiminnan tutkimuksen ja sosiaaligerontologisen tutkimuksen alueilla.
Tutkielma tuo esiin, että organisoinnilla, erityisesti ryhmittelyillä voidaan tukea niin vuorovaikutusta, yhteisyyden syntymistä kuin henkisen turvallisuuden muodostumistakin. Vuorovaikutuksen ohella on luotava mahdollisuuksia taiteen mielikuvallisuuden ja kokemuksellisuuden toteutumiselle. Myös haasteellisuudella on paikkansa vanhusyhteisöissä. Tutkielma osoittaa, että osallistujalähtöinen, osallisuutta ja voimaantumista tukeva toiminta vaatii kaikkien osapuolten vankkaa yhteisymmärrystä toiminnan tavoitteista myös käsitteellisellä tasolla. Keskeisenä johtopäätöksenään tutkielma tuo esiin, että yhteisöllinen taidekasvatus voi olla yhtenä tekijänä muuttamassa vanhojen asemaa yhteiskunnassamme kohti ulossulkematonta osallisuutta.
Tutkielman lähtökohta on taiteen ja kulttuurin sekä hoidon ja sosiaalisen alueiden kohtaamispaikassa. Toimintaympäristönä on kaksi taiteeseen perustuvaa projektia, joista toinen tapahtui palvelutalossa, toinen päiväkeskuksessa. Aineisto koostuu haastatteluista, lomakekyselyistä, projektien kirjallisista dokumenteista, videotallenteista, valokuvista sekä tutkimuspäiväkirja-merkinnöistä. Tutkielman tekijä on ollut osallisena toiminnassa yhtenä ohjaajana.
Tutkielmassa analysoidaan, millaisia vaikutuksia taidetoiminnassa toteutuneilla käytännöillä on ollut, sekä tehdään johtopäätöksiä onnistuneen hoitoyhteisöissä tapahtuvan taidetoiminnan lähtökohdista. Tutkielmassa erityisessä tarkastelussa on osallistujalähtöisen, voimaannuttavan ja sosiaalisesti tiedostavan toiminnan kehittäminen sekä sen haasteiden tunnistaminen. Tieto muovautuu taidetoiminnan tutkimuksen ja sosiaaligerontologisen tutkimuksen alueilla.
Tutkielma tuo esiin, että organisoinnilla, erityisesti ryhmittelyillä voidaan tukea niin vuorovaikutusta, yhteisyyden syntymistä kuin henkisen turvallisuuden muodostumistakin. Vuorovaikutuksen ohella on luotava mahdollisuuksia taiteen mielikuvallisuuden ja kokemuksellisuuden toteutumiselle. Myös haasteellisuudella on paikkansa vanhusyhteisöissä. Tutkielma osoittaa, että osallistujalähtöinen, osallisuutta ja voimaantumista tukeva toiminta vaatii kaikkien osapuolten vankkaa yhteisymmärrystä toiminnan tavoitteista myös käsitteellisellä tasolla. Keskeisenä johtopäätöksenään tutkielma tuo esiin, että yhteisöllinen taidekasvatus voi olla yhtenä tekijänä muuttamassa vanhojen asemaa yhteiskunnassamme kohti ulossulkematonta osallisuutta.
Kokoelmat
- Pro gradut [3978]