Draamakasvatuksen menetelmien soveltaminen: tarkastelussa Flying Stories -näyttelyn työpajakokonaisuuteen liittyvä kouluttajan, toteuttajan ja osallistujan puhe
Mäntyvaara, Aino; Viita, Virve (2014)
Mäntyvaara, Aino
Viita, Virve
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201405231200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201405231200
Tiivistelmä
Tarkastelemme tutkimuksessamme draamakasvatuksen menetelmien soveltamista Flying Stories -näyttelyn työpajatoiminnassa. Tutkimuskontekstimme liittyy marrastammikuussa 2011–2012 Rovaniemen taidemuseossa järjestettyyn taidekasvatukselliseen Flying Stories -näyttelyyn ja sen Pohjoisen kyläläiset -työpajoihin. Pajat oli suunnattu 4–12 -vuotiaille, ne perustuivat kokemukselliseen oppimiseen ja niissä sovellettiin draamakasvatuksen menetelmiä, joihin työpajojen ohjaajat olivat tutustuneet näyttelyn yhteydessä järjestetyillä, toistaiseksi ainutkertaisilla draamakasvatuksen koulutuspäivillä.
Tutkimushenkilöitämme olivat näyttelykokonaisuuteen vaikuttaneet museo- ja teatterialan ammattilaiset eli kouluttajat, työpajoja suunnitelleet ja ohjanneet kuvataidekasvatuksen opiskelijat eli toteuttajat sekä työpajoissa olleet 2–3 -luokkalaiset lapset eli osallistujat. Haastattelimme neljää kouluttajaa, kahta toteuttajaa sekä neljää osallistujaa ja analysoimme haastatteluaineistomme diskurssianalyysin avulla. Kiinnitimme huomiomme niihin puheen tapoihin, joita tutkimushenkilömme käyttivät kuvatessaan draamakasvatuksen menetelmiä, niiden soveltamista ja kokemista. Lisäksi tarkastelimme puheen tapojen mahdollisia vaikutuksia käytäntöön. Tutkimusotteemme on kuvaileva.
Kouluttajien puheessa korostuivat draamakasvatuksen menetelmien hyvät ominaisuudet kokemuksen, oppimisen ja yksilöllisen kehityksen kannalta sekä ohjaajaksi kasvamisen prosessi. Toteuttajien puheessa korostui esiintymisluontevuuden puute ja ohjaajakokemuksen kehittyminen joka työpajan jälkeen. Osallistujien puheessa korostui työpajan elämyksellisyys aistien ja yhteisöllisyyden kautta, aikaisempien kokemusten merkitys ja toiminnan palkitsevuus.
Tulkintamme perusteella jaoimme draamakasvatuksellisiin menetelmiin liitetyt merkitykselliset asiat kolmeen kokonaisuuteen, joita olivat puhe itsensä tuntevasta kasvattajasta, vapaaehtoisen ja ohjatun toiminnan suhteesta sekä toivottavasta osallistujuudesta. Tulkinnassamme korostuu draamakasvatuksen menetelmiin liittyvät ristiriidat käytäntöön soveltamisen kannalta. Tutkimuksemme mukaan draamallinen työpaja vaatii aikaa ja hyvän pohjatyön ollakseen tekijöilleen ja osallistujilleen merkityksellinen. Muuten draamallisuus saattaa jäädä irralliseksi ja tarkoituksettomaksi.
Tutkimushenkilöitämme olivat näyttelykokonaisuuteen vaikuttaneet museo- ja teatterialan ammattilaiset eli kouluttajat, työpajoja suunnitelleet ja ohjanneet kuvataidekasvatuksen opiskelijat eli toteuttajat sekä työpajoissa olleet 2–3 -luokkalaiset lapset eli osallistujat. Haastattelimme neljää kouluttajaa, kahta toteuttajaa sekä neljää osallistujaa ja analysoimme haastatteluaineistomme diskurssianalyysin avulla. Kiinnitimme huomiomme niihin puheen tapoihin, joita tutkimushenkilömme käyttivät kuvatessaan draamakasvatuksen menetelmiä, niiden soveltamista ja kokemista. Lisäksi tarkastelimme puheen tapojen mahdollisia vaikutuksia käytäntöön. Tutkimusotteemme on kuvaileva.
Kouluttajien puheessa korostuivat draamakasvatuksen menetelmien hyvät ominaisuudet kokemuksen, oppimisen ja yksilöllisen kehityksen kannalta sekä ohjaajaksi kasvamisen prosessi. Toteuttajien puheessa korostui esiintymisluontevuuden puute ja ohjaajakokemuksen kehittyminen joka työpajan jälkeen. Osallistujien puheessa korostui työpajan elämyksellisyys aistien ja yhteisöllisyyden kautta, aikaisempien kokemusten merkitys ja toiminnan palkitsevuus.
Tulkintamme perusteella jaoimme draamakasvatuksellisiin menetelmiin liitetyt merkitykselliset asiat kolmeen kokonaisuuteen, joita olivat puhe itsensä tuntevasta kasvattajasta, vapaaehtoisen ja ohjatun toiminnan suhteesta sekä toivottavasta osallistujuudesta. Tulkinnassamme korostuu draamakasvatuksen menetelmiin liittyvät ristiriidat käytäntöön soveltamisen kannalta. Tutkimuksemme mukaan draamallinen työpaja vaatii aikaa ja hyvän pohjatyön ollakseen tekijöilleen ja osallistujilleen merkityksellinen. Muuten draamallisuus saattaa jäädä irralliseksi ja tarkoituksettomaksi.
Kokoelmat
- Pro gradut [4080]