Oppimista erilaisissa ympäristöissä: Seurasaaren ulkomuseon uusi kuvataiteen oppimateriaali oppimisen tukena
Westerlund, Juli (2014)
Westerlund, Juli
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201405231201
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201405231201
Tiivistelmä
Tutkimukseni lähtökohtana toimii Seurasaaren ulkomuseolle kesällä 2012 suunnittelemani opetuksen tueksi tarkoitettu kuvataiteen oppimateriaali. Se on suunnattu yläkouluikäisille ja vanhemmille opiskelijoille. Oppimateriaalin painopiste on ulkomuseon rakennusten arkkitehtuurin ja oppilaan oman elinympäristön tarkastelussa sekä ulkomuseokäsitteen hahmottamisessa. Syksyllä 2012 pääkaupunkiseudun kuvataiteen 8.luokka osallistui opettajansa johdolla opetuskokeiluun, jossa toimin sivustatarkkailijana. Opetuskokeilulla tutkin, miten uusi kuvataiteen oppimateriaali tukee oppimista.
Tutkimusaineistoni on varsin laaja. Se koostuu tutkimuspäiväkirjasta, oppilastöistä, oppilaiden itsearvioinneista, oppilailla teettämästäni alku- ja loppukyselystä sekä opettajan ja ulkomuseon intendentin haastattelusta. Pääaineiston muodostavat alku- ja loppukyselyt, haastattelut sekä oppilaiden itsearvioinnit. Muu aineisto tukee keräämääni pääaineistoa. Laaja tutkimusaineisto antaa monipuolisen kuvan tutkimastani aiheesta.
Tutkimus on pääpiirteissään laadullinen tapaustutkimus. Pyrkiessäni ymmärtämään tutkittavaa asiaa osallisten näkökulmista käsin, tutkimuksessa on sekä fenomeografisia että etnografisia piirteitä. Aineiston analyysissa yhdistyvät kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset sisällönanalyysimenetelmät. Teemoittelemalla ja tilastoimalla aineistosta muodostuu tutkimuksen kannalta mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka käyvät vuoropuhelua tutkimuksen teorian kanssa. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat oppimiskokemus, erilaiset oppimisympäristöt, kuvataidekasvatus, museopedagogiikka sekä Seurasaaren ulkomuseo tutkimuksen paikkakontekstina.
Kaikki tutkimukseen osallistuneista oppilaista ei nähnyt yhteyttä ulkomuseossa tehdyn opetuskäynnin ja koulussa tehdyn tehtävän välillä. Tämä vahvistaa perinteistä ajatusta museo-oppimisesta koulutyön lisänä tai siitä kokonaan irrallaan olevana tapahtumana. Koulu on siis edelleen oppimisen keskiössä. Museovierailu kuitenkin paransi monen oppilaan mielikuvaa Seurasaaren ulkomuseosta ja laajensi käsitevarastoa. Oppilaat kertovat myös kiinnittävänsä tarkemmin huomiota erilaisiin esitteisiin. Opetuskokeilun voi sanoa onnistuneen, sillä parantunut museokuva ja muuttunut ympäristön tarkastelutapa kielivät siitä, että muutosta ja näin ollen myös oppimista on tapahtunut. Myös opettaja kokee olevansa opetuskokeilun jälkeen valmiimpi hyödyntämään oppimateriaaleja ja ulkomuseota entistä enemmän opetuksessaan. Näin oppimateriaalista hyötyvät sekä Seurasaaren ulkomuseo että koulut.
Tutkimusaineistoni on varsin laaja. Se koostuu tutkimuspäiväkirjasta, oppilastöistä, oppilaiden itsearvioinneista, oppilailla teettämästäni alku- ja loppukyselystä sekä opettajan ja ulkomuseon intendentin haastattelusta. Pääaineiston muodostavat alku- ja loppukyselyt, haastattelut sekä oppilaiden itsearvioinnit. Muu aineisto tukee keräämääni pääaineistoa. Laaja tutkimusaineisto antaa monipuolisen kuvan tutkimastani aiheesta.
Tutkimus on pääpiirteissään laadullinen tapaustutkimus. Pyrkiessäni ymmärtämään tutkittavaa asiaa osallisten näkökulmista käsin, tutkimuksessa on sekä fenomeografisia että etnografisia piirteitä. Aineiston analyysissa yhdistyvät kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset sisällönanalyysimenetelmät. Teemoittelemalla ja tilastoimalla aineistosta muodostuu tutkimuksen kannalta mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka käyvät vuoropuhelua tutkimuksen teorian kanssa. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat oppimiskokemus, erilaiset oppimisympäristöt, kuvataidekasvatus, museopedagogiikka sekä Seurasaaren ulkomuseo tutkimuksen paikkakontekstina.
Kaikki tutkimukseen osallistuneista oppilaista ei nähnyt yhteyttä ulkomuseossa tehdyn opetuskäynnin ja koulussa tehdyn tehtävän välillä. Tämä vahvistaa perinteistä ajatusta museo-oppimisesta koulutyön lisänä tai siitä kokonaan irrallaan olevana tapahtumana. Koulu on siis edelleen oppimisen keskiössä. Museovierailu kuitenkin paransi monen oppilaan mielikuvaa Seurasaaren ulkomuseosta ja laajensi käsitevarastoa. Oppilaat kertovat myös kiinnittävänsä tarkemmin huomiota erilaisiin esitteisiin. Opetuskokeilun voi sanoa onnistuneen, sillä parantunut museokuva ja muuttunut ympäristön tarkastelutapa kielivät siitä, että muutosta ja näin ollen myös oppimista on tapahtunut. Myös opettaja kokee olevansa opetuskokeilun jälkeen valmiimpi hyödyntämään oppimateriaaleja ja ulkomuseota entistä enemmän opetuksessaan. Näin oppimateriaalista hyötyvät sekä Seurasaaren ulkomuseo että koulut.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4436]