Yksityisyyden suoja työelämän kameravalvonnassa

Abstract

Tutkielman tavoite on selvittää työelämän kameravalvonnan edellytyksiä ja rajoituksia erityisesti julkisella sektorilla. Työelämän kameravalvonnasta säädetään laissa yksityisyyden suojasta työelämässä, jonka lisäksi henkilötietojen käsittelyn yleislaki on henkilötietolaki. Työelämän kameravalvonta rajoittaa kohteeksi joutuvan perusoikeuksia, joten tutkimus sijoittuu perusoikeuksien teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Yksittäisessä kameravalvonnan harkintatilanteessa korostuvat erityisesti perusoikeuksien rajoitusedellytykset, julkisen vallan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus, hallintoharkintaa ohjaavat oikeusperiaatteet sekä virkamiesoikeudelliset periaatteet. Kokoavasti tutkielman johtopäätöksistä voidaan todeta, että kameravalvontaa ei tule käyttää, jos sillä ei objektiivisesti katsoen ole vaikutusta omaisuuden suojaan tai työnantajan tiloissa olevien henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseen. Työelämän kameravalvonnan tarkoitus ei ole yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitäminen. Julkinen sektori voi heikosti puolustaa salaista kameravalvontaa, vaikka se rikoslain mukaan on mahdollista tiloissa, jonne ulkopuolisilla on vapaa pääsy. Lisäksi julkisella sektorilla todetaan olevan velvollisuus aktiiviseen tiedottamiseen kameravalvonnan käytöstä ja rekisteröityjen oikeuksista. Kameravalvonnan materiaalin lyhyt tallennusaika rajoittaa rekisteröityjen tarkastusoikeutta, jonka vuoksi avoimuuden periaate korostuu kameravalvonnan osalta entisestään. Kameravalvontaa ei saa käyttää työpaikalla syrjiviin tarkoituksiin, johon erityisesti työntekijöiden tarkkailu voi johtaa. Henkilöstötila tarvitsee suojaa kameravalvonnalta, vaikka tilan käyttöön ei liittyisi intiimejä ja yksityiselämän piiriin kuuluvia toimia. Työelämän tietosuojalain edellytysten mukaisen kohdennetun kameravalvonnan todetaan olevan tulkinnallinen ja harvoin riittävä keino ongelmien ratkaisemisessa. Työelämän kameravalvonnassa tulee huomioida, että sosiaalisesti lahjattomalla kameralla ei korvata ihmisten vuorovaikutukseen perustavaa valvontaa. Kameravalvonnan tarve on usein riippuvainen siitä, mitä toimenpiteitä tietyn asiatilan korjaamiseksi on jo suoritettu. Tietyissä tilanteissa kameravalvonta on oikeutettu ja järkevä valinta, mutta sen säännönmukaista käyttöönottoa tulisi välttää.