Innovaatioverkkojen johtaminen ja kehittäminen : case Helsinki region infoshare

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa kuva innovatiivisten verkkojen toiminnasta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mitkä ovat innovaatioverkkojen keskeisimmät prosessit ja miten näitä prosesseja tulisi johtaa sekä kehittää. Tutkimuksessa yhdistellään innovaatioverkkojen eri piirteitä selittäviä näkökulmia ja teorioita. Tutkimusote on monitieteellinen.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää ajankohtaisen innovaatio- sekä verkostotutkimuksen. Nämä kaksi käsitettä muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pääteemat, joita tarkastellaan johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen osa on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Tarkastelun kohteena on Helsinki Region Infoshare (HRI) -hanke. Haastatteluihin osallistui kuusi haastateltavaa, jotka kukin edustavat eri organisaatioita.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että verkostoituminen on innovaatioverkkojen keskeisin prosessi. Verkostoitumisen avulla saavutetaan eri taustoista tulevan tiedon ja osaamisen kohtaaminen, minkä voidaan nähdä olevan keskeinen kriteeri innovaatioiden syntymiselle. Innovaatioverkkojen toiminnassa korostuu avoimen innovaation luonne. Pelkkä verkostoituminen ei tuo lisäarvoa, vaan toimijoiden välisen vuorovaikutuksen määrä ja laatu määrittelevät, kuinka hedelmällistä organisaatioiden välinen yhteistyö on. Uuden tiedon, prosessin ja toimintamallin luomisessa korostuu oppimisen merkitys. Yhdessä oppimista voidaan pitää relevanttina viitekehyksenä innovaatioverkkojen oppimisen tarkasteluun, sillä se mahdollistaa eri näkökulmien yhdistämisen samalla, kun uutta tietoa syntyy.

Innovaatioverkkojen johtaminen poikkeaa merkittävästi perinteisestä johtamiskäsityksestä. Innovaatioverkkojen johtamisessa korostuu jaettu johtajuus sekä toiminnan itseorganisoituminen useiden vuorovaikutussuhteiden tuloksena.