Strategia yleisenä ja yksityiskohtaisena : strategian ja elämismaailman kerrottu suhde

Abstract

Strateginen johtaminen on itsestään selvä osa nykyaikaisten organisaatioiden johtamista käytännössä sekä tieteellisen tutkimuksen piirissä. Strategisen johtamisen katsotaan olevan ylimmän tason tavoitteellista johtamista ja strategian ajatellaan olevan organisaatiota ohjaava asiakirja, joka toteutuu jalkauttamisen kautta. Hyvin vähän on kuitenkin tarkasteltu niitä taustaoletuksia, joille strateginen johtaminen perustuu. Ymmärrys siitä, mitä jalkautumisessa tapahtuu ja millainen on strategian ja ihmisten elämismaailman suhde, on vielä hyvin puutteellista. Yleisellä tasolla oleva strategia täytyy tulkita tilannekohtaisesti, jotta se voidaan toteuttaa. Tulkitsemisen hetkellä strategian sisällölle syntyy erityinen merkitys, joka on aina tilanne- ja tapauskohtainen.

Tutkielman tavoitteena on auttaa ymmärtämään Helsingin kaupungin strategian merkitystä jokapäiväisessä työnteossa ja johtamisessa ja se tarjoaa kurkistusaukon strategisen johtamisen ideaalin taakse niihin arkipäivän ilmiöihin, joiden kautta strategia on olemassa. Tutkielma perehtyy strategisen johtamisen perinteisiin käsityksiin kriittisellä otteella ja tarkastelee uudenlaista ymmärtämisen tapaa ilmiölle.

Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva laadullinen tutkimus Helsingin kaupungin strategian merkityksestä ihmisten kertomana. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kompleksisuus- ja prosessiajattelusta sekä sosiaalista näkökulmaa painottavista organisaatioteorioista. Metodologinen viitekehys perustuu symbolis-tulkinnalliseen organisaatiotutkimukseen, hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan ja narratiivisuuteen. Tutkielma toteutui osana Tietoperustainen johtaminen Helsingissä -tutkimusprojektia.

Tutkielmassa havaittiin, että strategian merkitys on kiteytettävissä ohjaavuuden ja joustavuuden paradoksiin. Strategia on yleisyytensä vuoksi hyvin monimerkityksellinen, mutta kuitenkin sen kerrotaan ohjaavan organisaatiota ja sen ohjaavuuteen ja konsensusluonteeseen halutaan uskoa. Strategian voidaan katso olevan tulkintakehys, jonka avulla elämismaailman kompleksisuutta voidaan selittää niin, että se vaikuttaa hallittavalta. Strategia on yleisellä tasolla konsensus, mutta sen konkretisoituminen on kompleksinen sosiaalinen prosessi.