Paikallista turvallisuutta verkostojen avulla? : teoriaa ja käsityksiä Lapin maakunnasta

Abstract

Tutkimus käsittelee Lapin kuntien verkostoituvaa turvallisuustyötä Niemelän (2000) laajenevan turvallisuuskäsityksen perustalta. Tutkimuksen perustana ovat lisäksi kansalliset sisäisen turvallisuuden ohjelmat (2004, 2008, 2012) sekä näiden perustalle Lapin maakunnassa rakentuva erityinen paikallisen turvallisuusyhteistyön malli. Tutkimuksen lähtökohtainen olettamus on, että on tapahtumassa siirtymä Valtio turvana filosofiaksi kutsutusta ajattelusta johonkin muuhun, vielä muotoutumassa olevaan turvallisuusyhteistyön filosofiaan.

Tutkimuksessa painottuu teorian osuus ja tavoitteena on laajan ja osittain ei-tiedostetun muutoksen hahmottaminen. Tutkimuksen alun teoreettisena havaintona on, että Neo Weberian State (NWS), New Public Management (NPM) ja New Public Governance (NPG) muodostavat yhdessä tehokkaan hajautetun hallinnan eetoksen, joka haastaa monia eetoksia sisältävän Valtio turvana filosofian. Paradigman asemaa hakeva muutos ei kuitenkaan ole teoriapohjaltaan yhtenäinen vaan vasta muotoaan hakeva. Tutkimuksen teoreettinen loppupäätelmä on, että yhtäältä poliisilla on edelleen vastuu perinteisestä reagoivasta turvallisuustyöstä, mutta samaan aikaan kunnalla on ”uusi” vastuu proaktiivisesta turvallisuustyöstä. Jälkimmäisen painopiste on laajasti ymmärretyissä hyvinvointipalveluissa, jotka tuottava käytännössä kuntalaisen kokemuksen turvallisuudesta.

Kyselyaineiston valossa Lapin kunnissa verkostoituva turvallisuustyö yhtäältä hyväksytään vähäisistä resursseista aiheutuvaksi pakoksi tai normiksi, mutta toisaalta kehittämisen tiellä on tunnistettuja esteitä. Esteiden poistamisen ohella kehittämisen tarvetta nähdään erityisesti yksilöiden ja perheiden tukemisessa.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tutkittua muutosprosessia tulisi edelleen tutkia lähempänä itse ilmiötä. Arvioinnin kolme tasoa (arvot, metodit, tiedon hyödyntäminen), self-governancen kolme tasoa (makro, meso, mikro) sekä verkostoteorioiden ja institutionaalisen analyysin teorioiden integraatio näyttäisi olevan se teoreettinen perusta, jolle jatkotutkimus on syytä rakentaa. Toteutetun kyselyn perusteella tällaiselle jatkotutkimukselle on myös otolliset olosuhteet.