Kuntasektorin keskijohtoon kuuluvien esimiesten kehityskeskustelukokemuksia

Abstract

Tämä opinnäytetyön tehtävänä on selvittää millaisena johtamisen välineenä kehityskeskustelut näyttäytyvät kuntien keskijohtoon kuuluvien esimiesten kokemusten valossa. Kehityskeskustelut otettiin yleisesti käyttöön kunnissa 1990 luvun alku puolella, jolloin valtionosuusjärjestelmän muutos aiheutti kunnille taloudellisen vastuun kasvamista. Kunnat joutuivat pohtimaan miten selvitä edes lakisääteisistä palveluista. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla kuutta kuntien keskijohtoon kuuluvaa esimiestä. Tutkimus on toteutettu fenomenologisella tutkimusotteella, koska tutkimuskohteena ovat kokemukset. Kehityskeskusteluja lähestytään eksistentiaalisen fenomenologian ihmiskäsityksen mukaan, jossa tutkittava nähdään osana omaa elämäntilannettaan. Tutkimuksen tulokset esitetään sekä yksilökohtaisina merkitysverkostoina että yleisinä merkitysverkostoehdotelmina.

Tutkimuskysymykset: 1. Miksi kehityskeskusteluja käydään? 2. Mitä kehityskeskustelut kertovat johtamisesta?

Tutkimuksen empiirinen analyysi vastaa ensimmäiseen kysymykseen. Esimiehet käyvät kehityskeskusteluja eri syistä: kehityskeskustelut vahvistavat esimiehen ylläpitämää hovia, kehityskeskustelut kehittävät ja voimaannuttavat, kehityskeskustelut täytettävä velvollisuus.

Toiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaus tulkinnan kautta. Kehityskeskustelut kertovat johtamisesta sen, että keskijohto tarvitsee tukea ja koulutusta johtamiseen. Esimiehet eivät kokeneet esimiesasemaansa vahvaksi ja he hakivat turvaa luotettavilta alaisiltaan. Epävarmuus näkyi myös alaisten kontrolloimisena ja myös vähättelynäkin. Esimiehet joilla oli hyvä esimies-alaissuhde, kokivat hyötyvänsä keskusteluista enemmän ja tällöin keskustelut nähtiin kehittävän työtä ja työyhteisöä.