Positiivinen burnout : työuupumuksen myötä koetut vahvuudet ja voimavarat johtajuudessa

Abstract

Tutkimus käsittelee johtajien kokemuksia työuupumuksen positiivisista vaikutuksista myöhemmässä työelämässä. Tutkimuksessa kysytään, millaisia voimavaroja ja vahvuuksia työuupumisen kokemus on tuonut esiin ja millaisia positiivisia vaikutuksia näillä on ollut omaan johtamiseen? Tutkin työuupumusta positiivisen psykologian näkökulmasta, pohtien erityisesti joustavuuden ja hyveiden merkityksiä viiden haastattelemani johtajan kokemuksissa. Tutkimukseni esittelee klassiseen psykologiseen ”vaikeuksista voittoon”–ilmiöön tukeutuvan vaihtoehtoisen näkökulman johtamisen kehitykseen.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty hermeneutiikkaan painottuvaa fenomenologista psykologiaa, joka on yhdessä positiivisen psykologian ja fenomenologisen psykologian kanssa saanut määritelmän hermeneuttis-fenomenologinen positiivinen psykologia. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduilla avoimella haastatteluilla, joissa informantteina toimi viisi johtajaa. Nämä johtajat edustivat sekä valtionhallintoa että yksityistä sektoria. Johtajat kertoivat haastatteluissa kokonaisvaltaisen työuupumuksen historiansa aina sairastumisesta nykyhetkeen saakka. He kuvasivat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan johtajuudesta ennen sairastumista, sen aikana ja sen jälkeen. Työuupumus traumana seurasi positiivisen psykologian esittelemää sinnikkyyden, eli sisun, toimintaperiaatetta ja traumasta toipumisen mallia, jonka pohjalta analysoin ja tulkitsin tutkimustuloksia. Toisena positiivisen psykologian teoreettisena viitekehyksenä toimi Seligman & Petersonin hyveteoria eli VIA –luokitus (Values In Action).

Tutkimustulokseksi muodostui fenomenologisen tutkimusmenetelmän mukainen yleinen merkitysverkosto, joka kokonaisuutena esitteli työuupumuksen kokemuksen kautta syntyneen sisukkaan ja hyveitä korostavan johtajan. Positiivisesti käsitelty elämäntaidollinen ongelma kasvatti ja kehitti inhimillisemmän, henkilöstönsä hyvinvoinnista huolehtivan, omille arvoilleen uskollisen ja omalla esimerkillään johtavan johtajan. Tutkimustulosten mukaan johtajat ovat tietoisesti tai tiedostamattaankin ottaneet käyttöön positiivisen johtamisen tavat, jotka organisaatiopsykologian tutkimusten mukaan ovat menestymisen avaintekijöitä. Työuupumus ei tämän tutkimusten tulosten mukaan ole kehitystä katkaiseva tekijä, vaan sitä lisäävä kokemus. Tutkimus antaa viitteitä johtajien sisäisten voimavarojen ja vahvuuksien tutkimisen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä, jotta positiivisen johtamisen käytäntöjä voitaisiin ymmärtää paremmin.