Kokemus työn merkityksestä itsensä kehittämisen kautta

Abstract

Tutkielmassani selvitin neljän suomenruotsalaisen, 28–40 vuotiaan projektipäällikön tapaa kokea työn merkitys. Tutkielma kuuluu hallintotieteiden, erityisesti johtamisen psykologian alueelle. Teoreettinen viitekehykseni on hermeneuttis fenomenologinen, korostaen metodina hermeneuttistä kehää ja sen avulla luotua tulkintaa ja synteesiä vastauksista yhtenä kokonaisuutena. Laajennan tulkintaani työn mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja uudenlaista psykologista sopimusta käsittelevien tutkimusten avulla.

Tuloksissani kokemus työn merkityksestä kietoutuu erityisesti työn kautta itsensä kehittämisen ympärille. Työn toivotaan olevan proaktiivista, jolloin tekijälle jää enemmän vapautta toteuttaa annettuja tehtäviä haluamallaan tavalla. Työn toivotaan olevan haastavaa ja monipuolista, jotta oma substanssiosaaminen voi kehittyä kohti parempia työtehtäviä. Kehittymisen ihanne muodostuu tärkeäksi tavaksi kokea työssä mielekkyyttä, mutta se on myös välttämättömyys epävarmojen ja lyhyiden työsuhteiden maailmassa, johon haastattelemieni henkilöiden sukupolvi on kasvanut omaksumalla uudenlaisen psykologisen sopimuksen pääpiirteet.

Kokemus työn merkityksestä pitää sisällään myös yleisiä, inhimillisiä ulottuvuuksia. Näihin lukeutuu toive saada työstä kiitosta ja palautetta esimiehiltä sekä työkavereilta. Työn, joka on abstraktia ajattelutyötä luonteeltaan, halutaan vaikuttavan myös konkreettisella tasolla. Työn ja vapaa-ajan suhde kiireen keskellä sekä toisinaan huonon johtamisen aiheuttama stressi koetaan mielekkyyttä laskevina tekijöinä.