Vuorovaikutus nuorten työpajojen valmentajien valmennus- ja johtamismenetelmissä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Iin ja Taivalkosken nuorten työpajojen työpajaohjaajan, yksilövalmentajan ja työvalmentajien motivoivia, ohjaavia, osallistavia ja delegoivia valmennus- ja johtamismenetelmiä vuorovaikutteisesta näkökulmasta.

Tutkimusmetodina on käytetty sisällönanalyysiä fenomenologiseen lähestymistapaan nojautuen. Aineisto on koottu neljälle valmentajalle annetulla avoimella kyselylomakkeella, joiden palautuksen yhteydessä käytiin täydentävä keskustelu vastauksista (informoitu kysely).

Tutkimusanalyysin tuloksena esiin nousi neljä painopistealuetta, sanallinen vuorovaikutus, tunnejohtaminen, työskentelyn johtaminen sekä palaute ja arviointi vuorovaikutteisessa johtamisessa työpajojen valmennusmenetelmissä.

Sanallisen vuorovaikutuksen, keskustelu ja kuunteleminen, merkitys jokaisessa neljässä valmennus- ja johtamismenetelmässä nousi perustavanlaatuiseksi tekijäksi. Tunnejohtamisen hallitseminen ja käyttäminen vaatii valmentajilta vahvaa itsetuntemusta, moneen suuntaan tapahtuvaa reflektiota, oppimisen merkityksen ymmärtämistä, tilanneherkkyyttä ja luottamuksen kasvattamisen taitoa. Työskentelyn johtamisessa valmentajat joutuvat panostamaan jatkuvaan yksilö- ja ryhmämotivointiin. Mentorointi ja mallittaminen ovat valmennuksessa käytettyjä valmentajien johtamiskeinoja. Palautteen ja arvioinnin käyttäminen koettiin erittäin tärkeäksi. Niitä on tehtävä koko nuoren pajajakson ajan sekä hänen arjen- ja elämänhallinnan että työn tekemisen ja työssä oppimisen ajan.

Vuorovaikutuksen merkitys korostuu valmentajien kaikessa johtamistoiminnassa punaisena lankana.