Tilintarkastus vai toiminnantarkastus : institutionaalisen teorian soveltaminen asunto-osakeyhtiöön

Abstract

Heinäkuun 2010 alussa voimaan tulleen asunto-osakeyhtiölain yksi suurimmista muutoksista oli tilintarkastuksen ja toiminnantarkastuksen eriyttäminen. Vähintään 30 huoneiston yhtiöissä on aina oltava tilintarkastaja. Lisäksi tilintarkastaja on oltava, jos tilintarkastuslaissa asetetut kriteerit ylittyvät tai yhtiöjärjestyksen määräys sitä edellyttää. Alle 30 huoneiston yhtiön yhtiöjärjestyksessä oleva maininta tilintarkastajasta velvoittaa ainoastaan valitsemaan joko toiminnantarkastajan tai tilintarkastajan. Yhtiön päätettävissä on, kumman valinta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten isännöitsijä vaikuttaa siihen, valitaanko asunto-osakeyhtiössä tilintarkastus vai toiminnantarkastus. Tutkimusongelman ratkaisemiseen käytettiin institutionaalista teoriaa analyyttisenä ja selittävänä työkaluna tutkittaessa sitä, miten asunto-osakeyhtiössä tehdään valintapäätös tilintarkastuksen ja toiminnantarkastuksen välillä. Tutkielma kohdistui sellaisiin yhtiöihin, joissa isännöinnin hoiti ulkopuolinen isännöintiyhtiö. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, sisältyikö valintaprosessiin institutionaalisia paineita, jotka pakottivat mukautumaan tiettyyn ratkaisuun vai ohjasivatko valintapäätöstä tarkoituksenmukaisuusasiat. Samoin pyrittiin selvittämään, näyttikö yksittäisillä osakkeenomistajilla olevan valinnanvapautta tässä asiassa.

Tutkielma oli kvalitatiivinen ja se suoritettiin toiminta-analyyttistä tutkimusotetta soveltaen. Empiirinen aineisto käsitti neljän riippumattoman isännöitsijän haastattelun. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluna helmikuussa ja maaliskuussa 2011.

Kaikissa haastatteluissa tuli esille, että hallituksen jäsenet ja osakkeenomistajat kokivat tilintarkastuksen ja toiminnantarkastuksen vieraana asiana ja isännöitsijä pystyi halutessaan vaikuttamaan hyvinkin paljon valintaan. Isännöitsijöiden rooli tarkastustavan ja tarkastajien valinnassa oli yleensä melko vahva. Selvää institutionaalista isomorfismia oli kuitenkin havaittavissa ainoastaan yhden isännöitsijän tapauksessa, jossa maallikkotarkastuskohteita oli systemaattisesti siirretty ammattitilintarkastuskohteiksi. Kahden isännöitsijän kohdalla oli ollut ilmeistä jäljittelemisen prosessia hiukan ennen lain voimaantuloa. Yhden isännöitsijän tapauksessa ei ollut havaittavissa institutionaalisia prosesseja lainkaan.