Organisaation epäonnistumisen diskursiivinen rakentuminen Talvivaara-uutisoinnin yhteydessä
Ylipiessa, Anni (2013)
Ylipiessa, Anni
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305311176
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305311176
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkimus tarkastelee organisaation epäonnistumista ja vastuuttomuutta sosiaalisena konstruktiona suomalaisessa sanomalehtimediassa kaivosyhtiö Talvivaaran tapauksessa. Epäonnistumisen ja vastuuttomuuden sisarkäsitteitä, onnistumista ja (yhteiskunta)vastuullisuutta, on johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksessa tutkittu runsaasti. Sen sijaan tutkimukset, jotka keskittyvät nimenomaan epäonnistumiseen ja vastuuttomuuteen, ovat tieteenalalla vielä vähäisiä, ja lisäksi ne nojaavat valtaosin realistiseen tiedekäsitykseen. Realistinen tiedekäsitys poikkeaa huomattavasti tämän tutkimuksen tieteenfilosofisesta taustasta, sosiaalisesta konstruktiosta.
Tutkimuksen aineisto koostuu neljästäkymmenestäyhdestä Helsingin Sanomissa ja Taloussanomissa julkaistusta Talvivaaraa käsittelevästä mediatekstistä. Varsinaisen retorisen diskurssianalyysin kohteeksi kokonaisaineistosta valikoitiin kahdeksan tekstiä, jotka sijoittuvat aikavälille marraskuu 2011 – marraskuu 2012.
Tutkimuksen tuloksina esitetään kolme epäonnistumista ja vastuuttomuutta merkityksellistävää diskurssia: piittaamattomuus-, epärehellisyys- ja osaamattomuusdiskurssi. Jokainen diskurssi esittää epäonnistumisen ja epäonnistujan (Talvivaara) erilaisessa valossa. Siinä missä piittaamattomuusdiskurssi merkityksellistää epäonnistumisen kyvyttömyydeksi tai haluttomuudeksi ottaa huomioon liiketoiminnan vaikutukset sen ulkopuolelle, epärehellisyysdiskurssin mukaan epäonnistuminen on yleisen luottamuksen puutetta.
Osaamattomuusdiskurssi, joka voidaan nähdä eräänlaisena vastadiskurssina kahdelle muulle, sen sijaan kuvaa epäonnistumista organisaation rakenteiden kyvyttömyytenä tai puutteina. Yhdessä diskurssit rakentavat kuvaa epäonnistumisesta organisaation rakenteiden aikaasaannoksena, mutta joka kuitenkin määritellään organisaation ulkopuolisten tahojen toimesta. Diskurssit esittävät epäonnistumisen ennen kaikkea kyvyttömyytenä sopeutua abstraktien sosiaalisten normien tai hegemonisten ajattelutapojen muutoksiin.
Tutkimuksen aineisto koostuu neljästäkymmenestäyhdestä Helsingin Sanomissa ja Taloussanomissa julkaistusta Talvivaaraa käsittelevästä mediatekstistä. Varsinaisen retorisen diskurssianalyysin kohteeksi kokonaisaineistosta valikoitiin kahdeksan tekstiä, jotka sijoittuvat aikavälille marraskuu 2011 – marraskuu 2012.
Tutkimuksen tuloksina esitetään kolme epäonnistumista ja vastuuttomuutta merkityksellistävää diskurssia: piittaamattomuus-, epärehellisyys- ja osaamattomuusdiskurssi. Jokainen diskurssi esittää epäonnistumisen ja epäonnistujan (Talvivaara) erilaisessa valossa. Siinä missä piittaamattomuusdiskurssi merkityksellistää epäonnistumisen kyvyttömyydeksi tai haluttomuudeksi ottaa huomioon liiketoiminnan vaikutukset sen ulkopuolelle, epärehellisyysdiskurssin mukaan epäonnistuminen on yleisen luottamuksen puutetta.
Osaamattomuusdiskurssi, joka voidaan nähdä eräänlaisena vastadiskurssina kahdelle muulle, sen sijaan kuvaa epäonnistumista organisaation rakenteiden kyvyttömyytenä tai puutteina. Yhdessä diskurssit rakentavat kuvaa epäonnistumisesta organisaation rakenteiden aikaasaannoksena, mutta joka kuitenkin määritellään organisaation ulkopuolisten tahojen toimesta. Diskurssit esittävät epäonnistumisen ennen kaikkea kyvyttömyytenä sopeutua abstraktien sosiaalisten normien tai hegemonisten ajattelutapojen muutoksiin.
Kokoelmat
- Pro gradut [4083]