"Kenttäharmaat päälle vai ei?" : oikeusdogmaattinen tutkimus kertausharjoituksista lykkäys- ja vapautusasioihin liittyvän normiston tulkinnasta ja soveltamisesta puolustusvoimien kontekstissa

Abstract

Tutkielmassani perehdytään kertausharjoituksista lykkäys- ja vapautusasioita koskevaan sääntelyn tulkintaan. Tutkimuksen keskeisin säännös on asevelvollisuuslain 34 §, jossa määritellään kertausharjoituksesta vapauttamisperusteet. Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtäväksi olen muotoillut sen selvittämisen, mikä on normiperustan mukaan hyväksyttävä vapauttamisperuste jo käsketystä kertausharjoitusvelvollisuudesta vapautumiseksi. Koska vapautusperusteita koskeva säännös on muotoilultaan väljä, pyrin oikeusdogmaattiseen näkökulmaan painottuvan tutkimuksen avulla selventämään säännöksen soveltamiseen hakemusten ratkaisukäytännöstä ilmentyviä hyväksyttäviä tulkintaperusteita. Ilmiöön liittyvien tapausten tarkastelu kohdistuu 2000-luvulla tehtyihin ratkaisuihin. 1.1.2008 voimaantulleen asevelvollisuuslain uudistamisen lisäksi tutkimuksessa pyritään ottamaan huomioon sääntelyhistorian kehittymisen vaikutukset osana ratkaisujen arviointia.

Työni jakaantuu johdannon ja yhteenvedon lisäksi kuuteen jaksoon. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Kaarlo Tuorin kehittelemä oikeuden tasotteluajattelu. Viitekehyksen mukaisesti tutkielmaan liittyy lyhyt oikeushistoriallinen osuus sääntelyn ja vapautussäännöksen syvemmän tarkoituksen hahmottamiseksi. Tutkielman keskeisenä lähdeaineistona ovat oikeusnormit valmisteluaineistoineen. Tutkittavaan ilmiöön liittyy lisäksi runsaasti viranomaisten antamia ohjeita ja määräyksiä asioiden hoitamiseksi. Tulkintavaikutusten ymmärtämiseksi tutkimukseen liittyy asevelvollisten tekemien lykkäys- ja vapautushakemuksien arviointia. Näiden vapautushakemusten arvioinnin ohella haetaan toimivaltaisen viranomaisen tekemistä ratkaisuista arviointipohjaa vapautusperusteiden hyväksyttävyyden hahmottamiseksi. Viranomaisina asioita käsittelevät nykyisin aluetoimistot (aiemmin sotilaspiirit ja sotilasläänit) ja kutsunta-asiain keskuslautakunta, joka antaa valituksen perusteella asiassa lopullisen ratkaisun asevelvollisuuslain 112 §:n perusteella.

Pro gradu -tutkielmani johtopäätös on, että tarkkarajaisia hyväksyttävyysperusteita ei harkintaratkaisujen tueksi voida säännöksen tulkinnasta osoittaa. Väljän säännöksen tulkintavaikutusten painoarvot ja yhdenmukaiset linjaukset muotoutuvat tämän perusteella viranomaisen ratkaisukäytännön ja ohjeistuksen kautta. Hallituksen esityksessä asevelvollisuuslain ajantasaistamiseksi todetaan, että vapauttamisessa on kysymys poikkeuksellisesta menettelystä. Tämä sama asia todetaan korostetusti viranomaisen määräysasiakirjassa. Kutsunta-asiain keskuslautakunnan lopullisesti ratkaisemien ja lähes samankaltaisiin vetoavien valitusten erilaisiin lopputuloksiin päätyvät ratkaisut vahvistavat käsityksen siitä, että ilmiössä korostuu yksittäistapauksellinen harkintaratkaisu ennakkoratkaisuluonteisuuden sijaan.