Lääkärin ja poliisin yhteistyö poliisin hallintolupa-asioissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lainopin avulla voimassa olevan lainsäädännön perusteella lääkärin tiedonantovelvollisuuteen ja -oikeuteen sekä poliisin tiedonsaantioikeuteen liittyvää normistoa poliisin hallintolupa-asioissa, joissa edellytetään lääkärintodistusta. Työssä käsitellään nimenomaisesti ajokorttilupaa ja siihen läheisesti liittyvää alkolukko-ajokorttilupaa sekä ampuma-aselupaa.

Tutkimuksessa keskitytään niihin säädöksiin, jotka määrittelevät tiedonantovelvollisuutta ja -oikeutta sekä tiedonsaantioikeutta. Tutkimuksessa tuodaan esille erityispiirteitä, jotka liittyvät lääkärin ja poliisin väliseen tiedonkulkuun sekä ilmoitusvelvollisuuden vaikutuksia lääkäri-potilassuhteeseen. Lisäksi käsitellään lupahallintoon liittyvää harkintavaltaa ja sen rajoitusperusteita sekä hallintomenettelyä ja siihen liittyvää hyvän hallinnon perusteita. Lisäksi perehdytään eri oikeusasteiden tekemiin päätöksiin, joista saa tukea normiston selkiyttämiseen ja pykälien sisältöön.

Tutkimus voidaan käsittää hallinto-oikeudelliseksi, tarkemmin määriteltynä lääkintäoikeudelliseksi ja poliisioikeudelliseksi tutkimukseksi. Tutkimusta voidaan pitää myös osittain valtiosääntöoikeudellisena, koska siihen sisältyy perus- ja ihmisoikeudellisia piirteitä. Normistoa tutkitaan oikeuslähteistä saatavan tiedon avulla tulkinnallisen menetelmin.

Ampuma-aselain uudistaminen tuo tähän tutkimukseen oikeuspoliittisen näkökulman, sillä kyseistä lakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Hallituksen Esitys ampuma-aselain muuttamisesta on annettu Eduskunnalle 26.6.2009. Työssä analysoidaan mahdollisia oikeudellisia seurauksia mahdollisten lakimuutosten myötä.

Lääkärin rooli poliisin kanssa tehtävässä yhteistyössä on ristiriitainen. Toisaalta lääkäriä sitoo vaitiolovelvollisuus yksilön terveydentilatiedoista, mutta toisaalta lääkärin on mietittävä myös muiden ihmisten turvallisuutta. Lääkärin tiedonanto-oikeus tai -velvollisuus poliisille on eettinen ongelma, johon tuskin koskaan löydetään tarkkarajaista ohjeistusta. Kyseessä on perusoikeuksien intressipunninta, jossa joudutaan tarkastelemaan kahden perusoikeuden välistä suhdetta. Toisaalta poliisia sitoo lähes yhtä tiukka salassapitovelvollisuus kuin terveydenhuollon ammattihenkilöäkin. Tietojen leviäminen sivullisille on tarkoin kirjattu esimerkiksi poliisilakiin. Tämän vuoksi kummatkin viranomaistahot ovat erityisen salassapitovelvollisuuden piirissä, jolloin vain tarpeellinen tieto siirtyy. Tutkimuksessa tuodaan esille ehdotuksia nykyisen käytännön ongelmakohtiin. Samoin pohditaan ampuma-aselain muutosehdotuksia ja niiden vaikutuksia tiedonkulkuun lääkärin ja poliisin välillä.