Työntekijän itsemääräämisoikeus ja potilaan yksityisyys työterveyshuollossa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lainsäädännön antamaa suojaa työntekijän itsemääräämisoikeuden ja potilaan yksityisyyden toteutumiseksi työterveyshuollossa ja sitä, miten eri tahojen; työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon intressit näyttäytyvät sekä mitä oikeussuojakeinoja eri osapuolilla on. Itsemääräämisoikeus on yksi perusoikeuksistamme ja terveydenhuollossa oikeus nojaa perustuslain (731/1999) 7§:n henkilökohtaisen vapauden ja 10 §:n yksityiselämän suojaan. Työantajalle on työterveyshuoltolaissa (1383/2001) säädetty velvollisuus järjestää työterveyshuolto.Työnantaja voi lain velvoittamien sisältöjen lisäksi järjestää työntekijöille myös sairaanhoitopalveluita. Laki potilaan asemasta ja oikeudesta (758/1992) sääntelee potilaan itsemääräämisoikeutta (6 §). Sen mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Tutkielma asemoituu lääkintäoikeudellisen tutkimuksen kenttään. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Analyysi toteutetaan säädöstekstien, lainvalmisteluaineiston, oikeustieteellisen kirjallisuuden ja tutkimuksen sekä oikeuskäytännön avulla huomioiden kansainväliset sopimukset ja EU:n lainsäädäntö. Työssä pyritään hahmottamaan myös työterveyslain ja potilaslain keskinäistä suhdetta. Työterveyslaki erityislakina syrjäyttää potilaslain. Aluksi käsitellään itsemääräämisoikeuden, potilaan yksityisyyden, tietoon perustuvan suostumuksen ja luottamuksensuojan käsitteitä. Oikeudellista sääntelyä tarkastellaan työterveyslain, potilaslain ja muiden aiheeseen läheisesti liittyvien säännösten tasolla.

Tarkastelun kohteena ovat tiedonsaantioikeus ja tiedonantovelvollisuus työterveyshuollossa, tietoon perustuva suostumus, oikeus päästä työterveyshuollon palvelujen piiriin sekä hyvä hoito. Potilaslain 5 § oikeuttaa potilaan saamaan tietoja hänen terveydentilastaan. Työterveyslain 17.1 § asettaa työterveyshuollon palvelujen tuottajalle velvollisuuden antaa työntekijälle tietoja terveystarkastuksista, tuloksista ja tulkinnoista. 17.2 § antaa työnantajalle oikeuden saada tietoja, joilla on merkitystä työntekijän terveyden ja työturvallisuuden kehittämisessä. 18 §:ssä annetaan työterveyslääkärille lupa antaa tiettyjä tietoja työnantajalle sen estämättä mitä potilastietojen salassapidosta säännellään. Työterveyslain 10 § sääntelee työntekijän suojelusta ja asettaa ehdottoman kiellon käyttää työntekijää vaaraa aiheuttavassa työssä. Itsemääräämisoikeuden näkökulmasta tästä voi seurata ristiriitoja eri intressien välillä. Työntekijän oikeussuojakeinoista säännellään potilaslain 10 §:ssä ja salassapitovelvollisuuden rikkomisesta 14 §:ssä. Työnantajan laiminlyönneistä johtuvista rangaistuksista säännellään työterveyslain 23 §:ssä.

Analyysin tuloksena lainsäädännöstä löytyi puutteita, joiden seurauksena työntekijän itsemääräämisoikeus työterveyshuollossa voi vaarantua. Yksittäisen työntekijän oikeudesta saada tietoja vaaraa aiheuttavista tekijöistä työssä ei säännöksissä mainita. Tutkielman perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että nykymuodossaan lainsäädäntömme ei turvaa työntekijän itsemääräämisoikeuden toteutumista ja yksityisyyden suojaa työterveyshuollossa riittävästi. Vertaileva oikeustutkimus sekä oikeudellistumiskeskustelun jatkaminen aiheesta osoittautuvat tarpeellisiksi.