Riski-informaatio potilaan tiedonsaantioikeuden osa-alueena

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää voimassa olevan lainsäädännön perusteella potilaan oikeutta saada riski-informaatiota osana tiedonsaantioikeutta ja erityisesti riski-informaation sisältöä ja laajuutta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Mikä on potilaalle annettavan riski-informaation sisältö, missä laajuudessa potilaalle tulee kertoa riskeistä ja miten riski-informaation antaminen vaihtelee eri hoitotilanteissa? Tutkimusmenetelmänä on lainoppi ja tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu potilaan tiedonsaantioikeutta koskevista kansainvälisistä ja kansallisista normeista sekä oikeuskirjallisuudessa esitetyistä tulkintakannanotoista.

Tutkimus osoittaa, että yksityiskohtaisin potilaan tiedonsaantioikeutta koskeva sääntely sisältyy potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 5 §:ään ja biolääketiedesopimuksen 5 artiklaan. Muodostettaessa tulkintakannanottoa potilaan tiedonsaantioikeuden sisällöstä ja laajuudesta tulee ottaa huomioon myös perus- ja ihmisoikeussäännökset. Tutkimuksessa tulee esiin, että potilaan tiedonsaantioikeuden kannalta merkityksellisin perus- ja ihmisoikeussäännös on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, johon sisältyy myös itsemääräämisoikeus. Jos potilas saa puutteellisesti tietoa hoidosta, hänen itsemääräämisoikeutensa ei toteudu ja samalla loukataan myös perus- ja ihmisoikeutena turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että potilaan tiedonsaantioikeutta koskevan sääntelyn perusteella riski-informaation keskeisen sisältö muodostuu potilaan elinolosuhteisiin liittyviä terveysriskejä ja hoitoon liittyviä riskejä koskevasta selvityksestä. Selvitys elinolosuhteisiin liittyvistä terveysriskeistä muodostuu potilaan elämäntapaan ja työhön liittyvistä terveysriskeistä. Hoitoon liittyviä riskejä koskevaan informaatioon sisältyy selvitys hoitoon liittyvien hoitohaittojen vaarasta eli hoidon epäonnistumismahdollisuuksista ja hoidon riskitekijöistä. Hoidon epäonnistumismahdollisuuksista kertominen sisältää selvityksen hoitohaitan todennäköisyydestä sekä hoitohaitan toteutumisen seurauksista. Hoidon riskitekijöitä koskeva informaatio liittyy hoito- tai tutkimusmenetelmään, hoidon antajan ominaisuuksiin ja potilaan ominaisuuksiin.

Tutkimuksessa tulee esiin, että potilaan tiedonsaantioikeutta koskevan lainsäädännön perusteella ei voida yksityiskohtaisesti hahmottaa, missä laajuudessa ja millaisissa tilanteissa potilaalle tulee kertoa hoitoon liittyvistä riskeistä. Tutkimus osoittaa, että Suomessa voimassa oleva potilaan oikeuksia koskeva lainsäädäntö puoltaa potilaslähtöisen näkökulman korostamista muodostettaessa tulkintakannanottoa siitä, missä laajuudessa potilaalle tulee antaa tietoa hoidosta. Potilaslähtöinen näkökulma riski-informaation antamisessa tarkoittaa huomion kiinnittämistä riskin merkitykseen potilaalle. Riski-informaation antamisessa tulee huomioida riskin todennäköisyys ja sen toteutumisen seuraukset sekä hoidon luonne. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että potilaan tiedonsaantioikeutta koskeva lainsäädäntö ei edellytä kaikista mahdollisista hoitoon liittyvistä riskeistä kertomista potilaalle. Potilaalla on pääasiallisesti oikeus saada selvitys olennaisista hoitoon liittyvistä riskeistä, joilla on merkitystä hänelle. Tätä yksityiskohtaisempaa tietoa hän voi saada esittämällä lisäkysymyksiä.