Hankinta-asiakirjojen julkisuus julkisissa hankinnoissa

Abstract

Julkisissa hankinnoissa kertyvistä asiakirjoista ja niiden sisältämistä tiedoista saattavat olla kiinnostuneita useat eri tahot. Tutkielman kohteena on näiden asiakirjojen julkisuus.

Hankintamenettelyssä kertyvistä asiakirjoista on hyötyä kansalaisille, jotta he voisivat kohdistaa julkisen vallan varojen käyttöön valvontaa ja kritiikkiä. Hankintaan osallistuvat yritykset puolestaan saavat hankinta-asiakirjoista tärkeitä tietoja siitä, onko hankinta suoritettu lain mukaisesti oikein. Hankinta-asiakirjojen tietojen merkitys on täten suuri tarjouskilpailuun osallistuneiden yritysten oikeusturvan kannalta.

Hankinta-asiakirjoista annetaan tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain puitteissa. Julkisuuden laajuus määräytyy sen mukaan, katsotaanko tietoa pyytävän tahon kuuluvan niin sanotun yleisöjulkisuuden vai asianosaisjulkisuuden piiriin. Tietojensaantioikeutta saattaa rajoittaa ja kaventaa jokin julkisuuslaissa luetelluista salassapitoperusteista. Salassapitoperusteen soveltamisen harkinta on tapauskohtaista ja sen pitää aina olla perusteltua. Salassapitoperusteen soveltamisella ei saa kaventaa tiedonsaantioikeutta perusteettomasti.

Hankinta-asiakirjojen julkisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kansalaisten ja tarjouskilpailuun osallistuneiden yritysten tiedonsaanti-intressit sekä mahdolliset salassapidon puolesta puhuvat intressit. Nämä intressit ovat yleensä toisilleen vastakkaisia, jolloin niiden toteuttamisen osalta joudutaan usein suorittamaan punnintaa. Punninnan tuloksena toinen intressi saa joko kokonaan tai osittain väistyä toisen intressin tieltä. Punnintaa hankaloittaa se, että kaikkien näiden intressien taustalta löytyy yleensä perustuslaissa turvattu perusoikeus.

Hankinta-asiakirjojen julkisuutta pääsääntöisesti rajoittavana tekijänä on yksityisen tarjoajan liiketoimintaa koskeva liike- tai ammattisalaisuus. Tämän käsitteen sisältö ei ole täysin selvä, mistä johtuen oikeuskäytännössä on jouduttu useissa tapauksissa ottamaan kantaa siihen, mitä liike- ja ammattisalaisuudella tarkoitetaan. Liike- ja ammattisalaisuuden alalla on olennaista merkitystä hankinta-asiakirjojen julkisuuden laajuuteen, minkä vuoksi tutkielmassa määritetään sen sisältöä seikkaperäisesti.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että hankinta-asiakirjoja koskevaa lainsäädäntöä tulisi joitain osin uudistaa. Tietyissä tilanteissa lainsäädännöstä ei löydy lainkaan vastausta siihen, miten hankinta-asiakirjojen julkisuuden osalta tulisi toimia. Tästä johtuen vaarana voi olla, että asiakirjojen julkisuutta saatetaan perusteetta rajoittaa liikaa, jolloin asianosaisten ja yleisön tiedonsaantioikeudet eivät toteudu. Toisaalta vaarana on myös, että yksityisen liiketoiminta voi kärsiä, jos asiakirjojen osalta sovelletaankin liian laajaa julkisuutta.