Rajoitustoimenpiteet lastensuojelussa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan rajoitustoimenpiteitä lastensuojelussa ja perehdytään erityisesti voimassa olevan lastensuojelulain 11 luvussa säädettyihin rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksiin sijais-huollossa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää rajoitustoimenpiteiden käytön edellytykset ja näi-den edellytysten suhde perus- ja ihmisoikeuksiin, erityisesti Suomen perustuslaissa säädettyihin pe-rusoikeuksiin ja Suomea velvoittaviin Euroopan ihmisoikeussopimukseen, YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja KP-sopimukseen. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Tut-kielma kuuluu sosiaalioikeuden alaan.

Sijaishuollon rajoitustoimenpiteiden sääntelyn tavoitteena on lasten ja henkilökunnan oikeusturvan parantaminen sekä selkeyttää rajoja lapsen kasvatukseen kuuluvien rajojen ja laissa säänneltävien rajoitustoimenpiteiden välillä. Tavoitteena rajoitustoimenpiteiden käyttämisellä on turvata huos-taanoton tarkoituksen toteutuminen sekä lapsen ja toisten henkilöiden suojaaminen. Kun rajoitus-toimenpiteisiin turvaudutaan, voidaan joutua puuttumaan välttämättömässä määrin lapselle perustus-laissa annettuihin perusoikeuksiin. Tällä puuttumisella taas turvataan jokin vahvempi perusoikeus.

Keskeisinä asioina tutkielmassa nousivat esiin lapsen edun ja sijaishuoltoyksikön tarpeita koskevat tavoitteet. Rajoitustoimenpidepäätöstä tehdessä korostuu päätöksentekijän vastuu intresseihin perus-tuvassa harkinnassa ja punninnassa. Tutkielmassa lähestyttiin perus- ja ihmisoikeuksien kautta lap-sen etua ja sijaishuoltoyksikön tarvetta rajoitustoimenpiteiden käytön intresseinä. Tärkeässä roolissa rajoitustoimenpiteiden käytön onnistumiselle ja lastensuojelulainmukaisuudelle ovat henkilökunnan osaaminen ja koulutus sekä asenne työtä, tehtäviä ja lasta kohtaan.