Vanhuksen itsemääräämisoikeus asumiseen liittyvissä ratkaisutilanteissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vanhuksen itsemääräämisoikeuden sisältöä sosiaalihuoltolain mukaisissa asumiseen liittyvissä ratkaisutilanteissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää vanhuksen itsemääräämisoikeuden sisältöä normaalioloissa sekä tilanteissa, jolloin vanhuksen fyysinen, psyykkinen ja oikeudellinen toimintakyky on jo alkanut heikentyä. Tutkielman metodina on lainoppi.

Asumiseen liittyvät sosiaalipalvelut, kuten muutkin sosiaalipalvelut, myönnetään pääasiassa tarveperusteisesti, eikä vanhuksella ole niihin subjektiivista oikeutta. Vaikkakin sosiaalihuoltoon liittyvät päätökset on tehtävä asiakkaan etu huomioiden, vaikuttaa päätöksiin silti myös käytössä olevat resurssit. Vanhuksen itsemääräämisoikeus sosiaalihuollossa ja erityisesti asumiseen liittyvissä kysymyksissä näyttäisi tutkielman perusteella tarkoittavan ennemminkin oikeutta kieltäytyä tarjotusta palvelusta tai jättäytyä kokonaan kunnan järjestämien sosiaalipalvelujen ulkopuolelle kuin saada haluamansa palvelut.