Turvallisuustodellisuuden rakentuminen yhdysvaltojen pienaseargumentoinnissa

Abstract

Pienaseet eivät ole saaneet kansainvälisen politiikan tutkimuksessa sille kuuluvaa huomiota. Pienaseet tappavat ainakin puoli miljoonaa ihmistä vuosittain ja keskimäärin 1300 ihmistä päivittäin, puhumattakaan loukkaantuneista, hyväksikäytetyistä, riistetyistä ja väkivalloin syrjäytetyistä. Asekaupan epäsuorat vaikutukset ovat vieläkin laajamittaisemmat. Yhdysvallat on kiistatta maailman suurin asekauppias, minkä vuoksi myös sen näkemykset pienasepolitiikasta ovat merkittäviä.

Tutkimukseni käsittelee Yhdysvaltojen luomia turvallisuuden diskursseja kansainvälisessä pienasepolitiikassa. Tutkimukseni aineisto koostuu Yhdysvaltojen vuosina 2001 - 2008 antamista kannanotoista ja lehdistötiedotteista YK:n yleiskokouksessa, turvallisuusneuvostossa ja muissa YK:n kansainvälisissä pienaseita koskevissa konferensseissa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisten suhteiden tieteenalan eri turvallisuuden tulkinnoista. Olen koonnut oman aineistoni ja tutkimuskysymyksieni näkökulmista olennaisia tulkintoja turvallisuuden käsitteestä ja peilaan aineistostani esiin nousevia näkemyksiä näihin turvallisuusnäkemyksiin. Tutkimusmenetelmänä sovellan sekä diskurssianalyysiä että uuteen retoriikkaan lukeutuvaa Chaïm Perelmanin argumentaatioanalyysiä.

Yhdysvaltojen turvallisuuden ontologiaa tutkiessani olen tunnistanut viisi keskeisintä diskurssia, joista jokainen on osa Yhdysvaltojen laajempaa turvallisuustodellisuutta. Näiden diskurssien avulla olen muodostanut näkemyksen Yhdysvaltojen turvallisuusnäkemyksistä pienasekontekstissa. Yhdysvaltojen puheissa korostuu valtio keskeisenä subjektina. Lähtökohtaisesti Yhdysvaltojen ulkopolitiikka noudattelee perinteistä turvallisuuskäsitystä. Se korostaa valtion omaa turvallisuutta sekä valtioiden vastuuta omasta turvallisuudestaan korostamalla kansallista päätöksentekoa. Turvallisuuden objektina Yhdysvallat pitää pääosin oman maan kansalaisiaan, mutta inhimillisen turvallisuuden diskurssissa esiintyy myös heikon hallinnon maiden asukkaiden rooli. Voisin kutsua Yhdysvaltojen turvallisuuskäsitystä ”pehmentyneeksi neorealistiseksi käsitykseksi”, joka jakaa myös monia yhtymäkohtia Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuusnäkemyksen kanssa. Inhimillisen turvallisuuden esiinnousu pehmentää perinteistä valtiokeskeistä turvallisuusnäkemystä, mutta ei vielä nosta kriittistä turvallisuusajattelua Yhdysvaltojen turvallisuusnäkemyksissä varteenotettavaan rooliin.