Alueellisen toimijan paikka aluepoliittisessa puheessa : alueellisen toimijan roolin kartoittamista uusien sosiaalisten tilojen ja alueellistumisen avulla

Abstract

Alueet ovat nousseet kansainvälisen politiikan kiinnostuksen kohteeksi globalisaation ja yhteiskunnallisten rakenteiden muuttumisen myötä. Alueet nähdään uusina kansainvälisinätoimijoina tai mahdollisina sellaisina. Työni tavoitteena on tarkastella tarkemmin mikä tai kuka toimii, kun alue toimii. Työssä tuodaan esiin mitkä tahot saavat toimijan roolin aluepoliittisen puheen kautta eli miten alueellinen toimijuus on sosiaalisesti konstruoitunutta.

Aluepoliittisesta puheesta halutaan tuoda esiin miten se tuottaa valtarakenteita alueelle ja millaisia mahdollisuuksia vallan käyttämiseen alueelliselle toimijalle. Tutkimusongelman asettaminen perustuu uusien sosiaalisten tilojen ja alueellistumisen antamiin teoreettisiin malleihin. Aluepoliittisen puhunnan luomia kuvauksia aluetoimijuudesta verrataan näiden mallien määritelmiin. Toimijuuden ja valtarakenteiden analysoinnissa hyödynnetään vallan genealogian menetelmiä.

Työn aineistoksi on valittu erilaisia aluepoliittisia puheita ja tekstejä Euroopan unionista ja Suomesta vuosilta 2001–2006. Aineiston analysoimiseksi on käytetty diskurssianalyyttistä otetta.

Aluepoliittinen puhe tuottaa karkeasti jakaen kahdenlaista toimijuutta. Toinen niistä mahdollistaa alueellistumisen ja uusien sosiaalisten tilojen haltuun ottamisen ja toinen ei. Alueellinen toimija, joka omaa tietoa, taloudellista vaikutusvaltaa sekä on menestynyt aluepolitiikan silmissä voi käyttää toimijarooliansa uusien sosiaalisten haltuun ottamiseen ja alueellistamiseen. Tämänkaltainen toimijuus tuli määritellyksi useammin kaupungeille ja keskuksille kuin koko alueelle. Aluepolitiikka luo alueiden ja toimijoiden välille eriarvoisuutta niiden kyvykkyyden perusteella.

Alueiden erilaisella määrittelyllä on vaikutusta siihen, miten alueiden identiteettiä ylläpidetään. Aluepoliittinen puhe ei ole niin voimakkaasti alueellista toimijuutta tuottavaa, mitä saattaisi olettaa. Aluepoliittisessa puheessa alueelle annetaan runsaasti tehtäviä, mutta vallan genealogian, uusien sosiaalisten tilojen ja alueellistumisen kautta tarkasteltuna alueen toimijuus on enemmän ylhäältäpäin johdettua kuin omaehtoisesti muodostuvaa. Aluepoliittisen puheen luoma alueellistuminen ja uudet sosiaaliset tilat ovat luonteeltaan abstrakteja ja rajattuja. Puheen luoma toimijuus ja tila syntyvät maantieteellisesti rajatun alueen ulkopuolelle, toimijalle joka muodostuu verkostomaisesti kulloistenkin tarpeiden tavoitteiden mukaan, ei omaehtoisesti. Toimijuuden kenttä oli enemmän alueen sisäinen ja lähialueiden välinen kuin kansainvälinen.