Tulevaisuuden luominen menneisyyden avulla : mielikuvat positiivisista ja negatiivisista toisista Viron historian oppikirjoissa
Tyni, Soila (2011)
There are no files associated with this item.
Tyni, Soila
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielmassani tutkin Viron kansallisen identiteetin rakentumista historian koulukirjojen kautta. Aineistonani käytän sekä lukion että yläasteen historian oppikirjoja. Historia on osa kansan kollektiivista muistia ja ne yhdessä luovat kansallista identiteettiä. Koulukirjoissa luodaan mielikuvaa ympäröivästä maailmasta ja oman valtion paikasta sekä luodaan kansalaisille arvoja ja uskomuksia. Käytän teoriana identiteettipolitiikkaa, mutta en keskity ainoastaan toiseen, joka nähdään jollain tapaa pahana, vaan enemmänkin positiiviseen toiseen, johon halutaan identifioida. Identiteettipolitiikka lähtee ajatuksesta, että jokaisella kansalla on toinen, johon se heijastaa itseään. Perehdyn jaettuihin mielikuviin, jotka ovat niitä kuvia tai tietoa, jonka tietty kansa jakaa muista valtioista ja kansoista. Käytän myös tutkielmassani kollektiivisen muistin käsittettä, joka on kansakunnan historian muokkaama ja joka on yhteydessä kansallisen identiteetin muodostumiseen. Ilman kollektiivista muistia historia ei voisi vaikuttaa nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa historian oppikirjat luovat Venäjästä, Saksasta, Pohjoismaista ja erityisesti Suomesta, millaisina toisina kyseiset maat ja alueet toimivat ja millaista kollektiivista muistia ja siten kansallista identiteettiä oppikirjoissa rakennetaan. Koska identiteetin ja muistin rakentaminen tapahtuu diskursiivisesti, käytän metodinani diskurssianalyysia, jonka avulla tutkin aineistoani teorian kautta.
Venäjä voidaan nähdä identiteettipolitiikan perinteisenä uhkana ja negatiivisena toisena. Venäjään vedetään selkeitä rajalinjoja ja siitä tehdään mielikuvaa pahasta naapurivaltiosta. Saksa sen sijaan on kumppani. Saksasta ei anneta negatiivista mielikuvaa esimerkiksi toisen maailmansodan ajalta, koska se edustaa jotain, mihin Viro haluaa kuulua eli Eurooppaa. Pohjoismaista puhuttaessa oppikirjoissa, ne kuvataan ystäviksi ja luotettaviksi kumppaneiksi, jotka ovat aina auttaneet hädän hetkellä. Suomi toimii Virolle positiivisena toisena, sen kanssa etsitään samankaltaisuuksia ja yhteistä uhkaa.
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa historian oppikirjat luovat Venäjästä, Saksasta, Pohjoismaista ja erityisesti Suomesta, millaisina toisina kyseiset maat ja alueet toimivat ja millaista kollektiivista muistia ja siten kansallista identiteettiä oppikirjoissa rakennetaan. Koska identiteetin ja muistin rakentaminen tapahtuu diskursiivisesti, käytän metodinani diskurssianalyysia, jonka avulla tutkin aineistoani teorian kautta.
Venäjä voidaan nähdä identiteettipolitiikan perinteisenä uhkana ja negatiivisena toisena. Venäjään vedetään selkeitä rajalinjoja ja siitä tehdään mielikuvaa pahasta naapurivaltiosta. Saksa sen sijaan on kumppani. Saksasta ei anneta negatiivista mielikuvaa esimerkiksi toisen maailmansodan ajalta, koska se edustaa jotain, mihin Viro haluaa kuulua eli Eurooppaa. Pohjoismaista puhuttaessa oppikirjoissa, ne kuvataan ystäviksi ja luotettaviksi kumppaneiksi, jotka ovat aina auttaneet hädän hetkellä. Suomi toimii Virolle positiivisena toisena, sen kanssa etsitään samankaltaisuuksia ja yhteistä uhkaa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4458]