DNA-testit turvallisuuden takaajana : maahanmuuttajien turvallistaminen ranskalaisissa siirtolaisdiskursseissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien turvallistamista Internetin keskustelupalstalla esiintyvissä siirtolaisdiskursseissa. Tutkimustapauksena on Ranskaan suunnitteilla ollut siirtolaislaki, joka mahdollistaisi DNA-testit maahanmuuttajilta biologisen perhesiteen todentamiseksi perheenyhdistämistapauksissa.

Analysoin Michel Foucault’n valtateorian avulla maahanmuuttajien turvallistamista eli sitä, kuinka heidät määritellään keskustelupalstalla esiintyvissä siirtolaisdiskursseissa turvallisuusriskiksi DNA-testilain kontekstissa. Olen erityisen kiinnostunut siitä, millaisia subjektipositioita maahanmuuttajille tuotetaan. Tutkin myös, kuinka keskustelupalstalla esiintyvät siirtolaisdiskurssit toisintavat valtion turvallisuusuhkadiskurssia ja millaisia vastaääniä keskusteluissa esitetään.

Tavoitteenani on selittää, mitä maahanmuuttajien turvallistaminen kertoo syvemmin maahanmuuttoilmiöstä ranskalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä käytin diskurssianalyysiä. Sen avulla päädyin perhe-, etnisyys- ja rikollisuusdiskurssiin sekä yhteiskunnalliseen diskurssiin.

Riskin politiikka oli keskeinen keino maahanmuuttajien määrittelemisessä turvallisuusriskeiksi. Biologia näyttäytyy riskin politiikan näkökulmasta lahjomattomana totuutena ja maahanmuuttajille rakennettavan riskiprofiilin välineenä. Maahanmuuttajille luotu riskiprofiili saa keskustelupalstan viesteissä osakseen vahvaa kritiikkiä. Heidän riskiprofiilinsa kritisoimisessa säälin politiikan sisältävä humanitäärinen diskurssi toimi merkittävässä roolissa. Valtion ylläpitämä diskurssi, jonka mukaan perheenyhdistämiseen pyrkivät maahanmuuttajat ovat turvallisuusriski, on näissä viesteissä uhattuna. Ranskassa on astuttu uuteen vaiheeseen suhtautumisessa maahanmuuttajiin. Eronteko ei enää näyttäydy tabuna eikä erilaisuus turvallisuusuhkana.