Rokotus vai ei? : pelon politiikkaa sikainfluenssarokotuksista uutisoinnilla

Abstract

Keväällä 2009 uusi, uhkaava H1N1-influenssavirus, jota pian alettiin kutsua sikainfluenssaksi, levisi Meksikosta maailmalle tartuttaen tuhansia ja tappaen satoja ihmisiä eri puolilla maailmaa. Siitä alkoi nopeasti leviävän taudin ja sikainfluenssarokotusten kilpajuoksu. Pandemian aikana keskustelua herätti median jatkuva, uhkakuvia luova uutisointi, joka syksyyn 2009 mennessä synnytti todellisen sikainfluenssapaniikin kansan keskuudessa.

Tutkielmani tavoite on selvittää, miten media osallistui sikainfluenssapaniikin syntyyn Suomessa. Tutkimusaineistokseni olen valinnut Helsingin Sanomien sikainfluenssarokotuksia käsittelevät artikkelit vuoden ajalta taudin puhkeamisesta lähtien. Analyysimetodina käytän aineisto- ja teorialähtöisen sisällönanalyysin sekä sisällön erittelyn yhdistelmää, jonka avulla luon uutta teoriaa olemassa olevan rinnalle.

Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu poststrukturalismin ja sosiaalisen konstruktivismin tapaan luoda todellisuutta kielen välityksellä. Tarkastelen aineistoani tarkemmin biopolitiikan ja sen alateoriaksi määrittelemäni pelon politiikan avulla. Yksi tapa toteuttaa pelon politiikkaa uutisoinnissa ovat Sara Ahmedin neljä pelon strategiaa, joita ovat ”faktojen” eli numeroiden käyttö, fetissiobjektien eli tarkistamattomien faktojen esittäminen, naisista ja lapsista huolehtiminen sekä myönteinen ja rauhoitteleva puhetapa.

Analyysin avulla löysin aineistostani Ahmedin pelon strategioiden lisäksi viisi muuta pelon tuottamisen tapaa. Näitä uusia pelon strategioita ovat ajallisten ilmausten esittäminen, asiantuntijoiden käyttö lähteenä, epämääräinen ilmaisu, sanamuodot sekä kansainvälisestä sikainfluenssatilanteesta tiedottaminen. Myös pelon strategioiden toistoa ja suurta uutismäärää voidaan pitää keinona luoda pelon ilmapiiriä.

Tutkielmani perusteella voin todeta, että Helsingin Sanomat oli joko tietoisesti tai tiedostamattaan osallisena sikainfluenssapaniikin syntyyn hyödyntäen runsaasti eri pelon strategioita. Pelon ilmapiirin luomiseen osallistuivat myös median lähteinä käyttämät asiantuntijat sekä poliittiset ja taloudelliset toimijat. Uutisoinnin välityksellä harjoitetun pelon politiikan tavoitteena oli mahdollisimman monien ihmishenkien ja sairauspoissaolojen säästäminen ja siten talouselämän tukeminen.