Persialainen paradoksi : emansipaatio ja sen rajoittaminen iranilaisten naisten blogeissa

Abstract

Pro gradu-tutkielmani käsittelee iranilaisten naisten kirjoittamia blogeja ja niissä esiintyviä voimaantumisen diskursseja. Internet tarjoaa erityisesti marginaaliryhmille, kuten naisille, mahdollisuuden itseilmaisuun joka ei Iranin julkisissa tiloissa ole mahdollista. Naisten blogien ja internetkäyttäytymisen tutkimisen avulla on siis mahdollista paljastaa yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka ovat jokapäiväisessä iranilaisessa elämässä piilotettuja.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii feministinen teoria sekä siihen liittyvät vallan ja emansipaation käsitteet, kuten myös käsitykset identiteetin ja kansallisen identiteetin muodostumisesta. Aineistona toimii yksitoista erilaista iranilaisten naisten englanniksi ylläpitämää blogia. Osa kirjoittajista asuu Iranissa ja osa sen ulkopuolella diasporassa. Tutkielman metodina toimii diskurssianalyysi, joka pyritään pitämään aineiston tulkitsemista ohjaavana, väljästi määriteltynä työkaluna. Aineiston tulkinnassa painotetaan vahvasti tekstien kontekstuaalisuutta.

Tutkimuksessa nousivat vahvimpana esiin kolme diskurssia: vastarinnan diskurssi, kansallisen kulttuurin diskurssi sekä naiseuden diskurssi. Näiden avulla naiset voimaantuvat sekä paikantavat itseään suhteessa Iranin islamilaiseen tasavaltaan, omaan rooliinsa ja uusiutuvaan identiteettiinsä. Diskursseja myös uusinnetaan ja muokataan tilanteeseen sopivaksi, riippuen kontekstista ja naisten omista lähtökohdista. Aineistossa pyritään haastamaan valtarakenteita satunnaisesti ja analyysista voikin tehdä johtopäätöksen, että diasporaan muuttaneet iranilaiset naiset emansipoituvat patriarkaalisesta vallasta huomattavasti Iraniin jääviä helpommin. Iranissa asuvien naisten kohdalla taas voidaan puhua voimaantumisesta eräänlaisena vallan lisäämisen prosessina – internet on naisille voimaantumisen lähde, mutta samalla he myös kohtaavat internetissä samankaltaisia patriarkaalisten valtarakenteiden aiheuttamia rajoitteita kuin julkisissa tiloissakin.

This study examines discourses of empowerment represented in weblogs by Iranian women. The internet can, especially for marginalized groups such as women, offer a space where people can express themselves in a way that is impossible in Iran’s public sphere. By examining women’s weblogs it is possible to expose social phenomenona that are normally hidden in everyday Iranian life.

The theoretical framework of this research consists of feminist theory and concepts of powere and emancipation, as well as of concepts of defining identity and national identity. The data comes from eleven different weblogs written by Iranian women in English, some still living in Iran and others outside it in diaspora. Study uses discourse analysis as a loosely defined tool to guide the analysis of the data and strongly emphasises contextuality of the texts.

Three strong discourses can be revealed in the data: the discourse of resistance, the discourse of national culture and the discourse of femininity. Women use these discourses to empower themselves and to locate themselves in relation to Iran’s Islamic Republic and regarding their own role and their recurring identity. Discourses can also be reproduced and modified to suit the situation, depending on the context and women’s own premises. According to the analysis the data occasionally tries to challenge the patriarchal structures and a conclusion that can be deduced from the analysis is that women in diaspora are more easily emancipated from patriarchal power than those who have remained in Iran. In cases of the women still living in Iran empowerment can be seen as a process to gain power – for these women internet is a source of empowerment yet they also encounter similar constraints on the internet to those they face in public spaces due to the patriarchal structures.