Venäjän asema ja roolit Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä ja näkemyksissä vuosina 2009–2011

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään, millainen geo- ja identiteettipoliittinen toimija Helsingin Sanomat oli vuosina 2009–2011 suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Venäjä-kysymyksen suhteen. Tutkimusaineistona käytin Venäjää, Venäjän suhteita Suomeen ja muihin maihin sekä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä Helsingin Sanomien pääkirjoituksia kyseisiltä vuosilta. Pääkirjoitusten analysoinnissa tutkimusmenetelmänä hyödynsin pääosin argumenttianalyysiä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostui geopoliittisen kamppailututkimuksen teoriasta, Suomen kansallisen identiteettiprojektin teoriasta sekä kahdesta suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun geo- ja identiteettipoliittisten ryhmittymien luokittelumallista.

Tutkimallani ajanjaksolla Helsingin Sanomat oli Suomen kansallisen identiteettiprojektin teorian valossa identiteettiprojektissa valtaa pitävän linjan mukainen, voimakkaan länsimyönteinen geo- ja identiteettipoliittinen toimija, jolle erityisesti Euroopan unioni sekä Ruotsi ja muut Pohjoismaat edustivat positiivista toiseutta. Venäjä edusti valtiona lehdelle kansallisen identiteettiprojektin mukaisesti negatiivista toiseutta. Huomioitavaa kuitenkin oli, että Helsingin Sanomat ei suhtautunut negatiivisesti venäläisiin tai venäläisyyteen, vaan negatiivinen toiseus kohdistui lehden Venäjää koskevissa mielipiteissä ja näkemyksissä pelkästään Venäjän valtioon ja yhteiskuntaan. Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä ja näkemyksissä Venäjällä oli valtiona rooli negatiivisen toisen lisäksi osin geopoliittisena vastustajana mutta myös osaksi taloudellisena yhteistyökumppanina.

Kyseiset roolit tekivät Venäjän aseman Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä ja näkemyksissä merkittäväksi ja suurelta osin Suomen kansallisessa identiteettiprojektissa vallassa olevan voimakkaan länsimyönteisen linjan mukaiseksi mutta kuitenkin myös jossain määrin potentiaalisesti muutoksen alaiseksi. Muutoksen mahdollisuus kumpusi lehden myönteisestä ja kannustavastakin suhtautumisesta kanssakäymisen kokonaisvaltaisempaan lisääntymiseen Suomen ja Venäjän välillä. Venäjän roolien luoma asema Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä ja näkemyksissä selittyi tulkintani mukaan kuitenkin vielä pitkälti lännettäjien ryhmittymään paikantuvalla lehden geo- ja identiteettipoliittisella maailmankuvalla, sillä Venäjän negatiivisella toiseudella ja geopoliittisella vastustajuudella on ollut lännettäjien geo- ja identiteettipoliittisessa maailmankuvassa tärkeä merkityksensä Suomen geo- ja identiteettipoliittisen aseman määrittelijänä.