"Meillä on kova huoli tulevaisuudesta" : Perheiden näkemyksiä kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisestä

Abstract

Kehitysvammaisten henkilöiden asuminen ja palveluiden kohdentuminen ovat kansainvälisesti kuin myös kansallisesti ajankohtaisia kysymyksiä. Kehitysvammaisille nuorille ei ole riittäviä asumispaikkoja, joissa olisi huomioituna nuoruuden ikävaiheelle tyypilliset piirteet kuten aktiivisuus, ystävyyssuhteet, itsenäistymisen ja omatoimisuuden tukeminen. Vammaisten ihmisten asemaan on viime aikoina kiinnitetty muutoinkin huomiota muun muassa palveluiden kehittämisen ja tasa-arvon lisäämisen myötä.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä kehitysvammaisten nuorten palveluista ja asumisesta. Kohdejoukkona tutkimuksessa ovat Rovaniemellä asuvien kehitysvammaisten 1983–1994 syntyneiden nuorten vanhemmat. Aineistoa on kerätty kahdessa erillisessä vaiheessa. Vanhemmille tarkoitetut ryhmäkeskustelut ovat toimineet postikyselynä toteutetun lomakekyselyn taustana. Ryhmäkeskustelut olivat osa ”Tulevaisuuden asumisen palvelumallit” -pilottia. Lomakekyselyyn vastasi yhteensä 37 rovaniemeläistä perhettä eli vastausprosentti on noin 52 %.

Kyselylomakkeiden analysoinnissa on käytetty apuna SPSS-tilasto-ohjelmaa ja ryhmäkeskusteluiden analysoinnissa apuna on käytetty aineiston teemoittelua ja yhteneväisyyksien sekä eroavaisuuksien etsimistä aineistosta. Aineistoa on kuvailtu ja esitetty kuvioiden avulla. Tulosten avulla on mahdollista kuvailla Rovaniemen alueella asuvien vanhempien näkemyksiä kehitysvammaisten nuorten asumisesta.

Vanhemmille nuoren itsenäistyminen oli ajankohtainen aihe. Osa vanhemmista oli pohtinut nuoren itsenäistymistä jo paljon. Päällimmäisiä tunteita olivat huoli, pelko ja epävarmuus palveluista ja asumispaikkojen riittävyydestä. Osa vanhemmista kuitenkin suhtautui luottavaisesti nuoren tulevaisuuteen ja palveluiden järjestymiseen. Vanhemmat toivoivat nuoren asumiseen turvallisuutta, virikkeitä, sosiaalisia suhteita ja joustavuutta. Tärkeää oli myös uusien tukimuotojen kehittäminen ja asumispaikkojen määrällinen lisääminen sekä laadullinen parantaminen. Vanhempien mielestä nuoren itsemääräämisen ja henkilökohtaisten valintojen tukeminen ja vahvistaminen olivat tärkeitä seikkoja suunniteltaessa ja toteutettaessa asumista.